Haukio on tutkinut varsinkin tilanteita, joissa puolueiden strategiset tavoitteet ovat ristiriidassa sosiaalisen median piirteiden kanssa.
Yksi tavoite on esimerkiksi kertoa puolueen politiikasta, mutta sosiaalisessa mediassa yksittäiset henkilöt, kuten kärkipoliitikot,
keräävät suurimman huomion.
– Puolueiden kanssa vuoropuhelua verkossa toivovien kannattaa suhteuttaa odotuksiaan, neuvoo Haukio.
Se johtuu siitä, että vuorovaikutteisuus verkon kampanjoissa on rajallista.
– Halusivatpa puolueet sitä tai eivät, sosiaalisessa mediassa on häirintää, vihapuhetta ja manipulaatioyrityksiä. Eivät puolueet sitä pysty muuttamaan, hän sanoo.
Monet keskusteluihin osallistuvat ovat valinneet jo puolensa. He ovat ideologisesti joko eri tai samalla puolella.
Tämä johtaa väitöstutkimuksen mukaan siihen, että puolue alkaa pitää suljettuja sisäisiä ryhmiä tärkeimpinä. Tapahtuu sisäänpäin käpertymistä ja toimintaa suunnataan vaalikampanjoiden organisointiin ja yhteishengen kohottamiseen.
– Puolueille avoin vuorovaikutteisuus kansalaisten kanssa on tärkeä arvo. Koska avoimuuteen kuitenkin liittyy lieveilmiöitä, puolueet painottuvat keskustelualustoilla sisäiseen viestintään ja kannattajien aktivointiin.
Haukio uskoo, että mikäli vihapuhe tai valheellinen propaganda kasvavat verkossa, voivat puolueet keskittyä yhä enemmän omiin kannattajiinsa ja välttää avointa verkkokeskustelua.
"Toivon äänestäjiltä lähdekriittisyyttä"
Julkisuudessa on ollut paljon esillä poliitikkojen toiminta sosiaalisessa mediassa.
Puolueet toimivat yhteisönä, mutta verkossa suurimman huomion saavat esimerkiksi kärkipoliitikkojen omat viestit ja kuvat, jotka keräävät paljon tykkäyksiä.
– Henkilövetoisuuden takia puolueella on huomattavasti rajoitetummat mahdollisuudet käyttää sosiaalista mediaa strategisesti sillä tavalla kuin sitä tulisi käyttää, Haukio sanoo.
– Tulisi olla keskusteleva, avoin, vuorovaikutteinen ja kyetä särmikkääseen keskustelukulttuuriin.
Puolue edustaa kuitenkin yhteisönsä yhteisiä kantoja ja se joutuu pitäytymään niissä.
– Puolue ei ole niin vetovoimainen kuin joku yksittäinen henkilö.
Haukio ei ole vertaillut tutkimiaan puolueita, sillä jo aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että digitaalinen kampanjointi on hyvin samankaltaista puolueiden välillä.
Kaikilla on myös samanlainen haaste saada resurssit riittämään.
Sosiaalisen median kanavia, verkostoja ja alustoja on enemmän kuin koskaan.
Niiden rinnalla käytössä ovat myös perinteiset kampanjoinnin keinot, kuten toritapaamiset, vaalimökit ja sanomalehtimainokset.
– Puolueilta tilanne kysyy yhä enemmän resursseja, kun aiemmista kampanjamalleista ei ole mitään poistunut ja lisää on tullut, Haukio kuvaa.
Internetin alkuaikoina ajateltiin, että verkko auttaisi myös niitä ehdokkaita ja puolueita, joilla on vähemmän rahaa käytössä.
Tämä on muuttunut.
– Nähtävissä on, että myös verkossa menestyvät parhaiten ne puolueet, joilla on eniten resursseja esimerkiksi markkinoinnin kaltaisilla kampanjoinnin keskeisillä osa-alueilla.
Tulevia vaalikeskusteluita tai kampanjoita seuraaville suomalaisille Haukio antaa neuvon.
– Toivoisin äänestäjiltä lähdekriittisyyttä kaikkea kokemaansa ja lukemaansa kampanjasisältöä kohtaan.
– On hyvä muistaa, että nämä ovat strategisia päämäärätietoisia viestintäprosesseja, joiden pohjalta äänestäjille kampanjasisältöjä tarjoillaan.
Neljän kuukauden kuluttua koittavissa vaaleissa on kampanjointi verkossa jälleen kiivasta. Tutkijoille tulee olemaan tarjolla uutta materiaalia.
Huom.
Kielipolitiikan tapauksessa poliitikko yleensä itse julistaa mantraa "kaksikielisyyden rikkaudesta" eikä kestä mitään kritiikkiä, vaan leimaa toisinajattelijat "vihapuhujiksi"..
"
https://yle.fi/a/3-12683169mikäli vihapuhe tai valheellinen propaganda kasvavat verkossa, voivat puolueet keskittyä yhä enemmän omiin kannattajiinsa ja välttää avointa verkkokeskustelua."
Mutta voisiko tästä väitöskirjasta kuitenkin saada jotain osviittaa!?