Sivu 1/1

OAJ:n Luukkainen: pojat lais....

Lähetetty: 02.10.2017 14:14
Kirjoittaja NRR
Opettajien edunvalvonnan ongelma. Vika on aina oppilaissa, näiden vanhemmissa - entä, kun koulussa olisi kehitettävää...

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005391608.html

Re: OAJ:n Luukkainen: pojat lais....

Lähetetty: 02.10.2017 15:18
Kirjoittaja NRR
Kauan tytöt olivat matikassa huonompia, ovat edelleen ylipitkillä matikoilla. Koskaan ei väitetty, että tytöt olisivat laiskoja.

Nyt tytöt menestyvät poikia heikommin lukion englannissa eivätkä edelleenkään ole laiskoja, mutta pojat ovat, koska oppivat englantinsa mielekkään toiminnan ohessa, käytännössä, pelaten.

Oikeaa opiskelua on muka se, mikä tehdään muusta elämästä irrallaan ja omista toiveista piittaamatta. NOT.

Re: OAJ:n Luukkainen: pojat lais....

Lähetetty: 02.10.2017 20:52
Kirjoittaja NRR
Peruskoulun sijaan kannattaa katsoa myös lukiota, jonne pojista menee se "lukuhaluisin" osa.

Keväällä vuonna 2010 (siis jo ennen älypuhelimia) alempia arvosanoja (BAI) keskeisissä yo-kokeissa saatiin seuraavasti:

Äidinkieli
39% miehet
23% naiset
ero naisten hyväksi 16

Englanti
29% miehet
37% naiset
ero miesten hyväksi 8

Pitkä matikka
33% miehet
39% naiset
ero miesten hyväksi 6

Sukupuolten erot ovat siis varsin selvät.

Eikö ero äidinkielessä naisten hyväksi ole liian suuri?
Pitäisikö äidinkieli jakaa matematiikan tavoin lyhyeen ja pitkään?
Mitä ero äidinkielessä kertoo miesten ja naisten suuntautumisesta opiskelussa?
Miten tavoitella sukupuolten tasa-arvoa ja erilaisuuden huomioimista lukiossa?
Mitä kertoo poikien menestys englannin opiskelussa? Ehkä miehet oppivat kieltä nimenomaan käytännössä ja käyttöä varten?

Voidaanko kieltenopetuksen järjestämistä pohtia lainkaan ottamatta huomioon tyttöjen ja poikien hyvin erilainen menestyminen kielissä ja tämän taustalla olevat erilaiset tarpeet ja kiinnostuksen kohteet?

Re: OAJ:n Luukkainen: pojat lais....

Lähetetty: 03.10.2017 12:42
Kirjoittaja NRR
Kirjoitin keskusteluun vielä kerran. Poikien kuvitellulla laiskuudella kohkaavat käyvät nyt ylikierroksilla.
Isäni kouluvuosia varjosti lukivaikeus. Sitä pidettiin laiskuutena ja häntä lyötiin, jotta oppi menisi paremmin perille. Ei mennyt.

Sama toistuu nyt oman poikani kohdalla. Ei lyödä kädellä mutta lyödään julkisella leimalla: laiska poika. Niin kuin ei olisi kyllin siinä, että kaikki on monin verroin työläämpää kuin muilla ja jotkut asiat eivät helpotu työlläkään.

Geneetikot voisivat kenties selittää, miksi minä, tytär ja äiti, linkki näiden kahden pojan välillä, opin lukemaan ja kirjoittamaan kuin itsestään. Ehkä he tietävät, ehkä eivät.

Käsittämätöntä sen sijaan on, etteivät opettajat tiedä, ettei kukaan jää laiskuuttaan vaille sujuvaa luku- ja kirjoitustaitoa. Heikosti pärjäävän nuoren taustalla on se innokas kuusivuotias, jolle kirjaimet eivät hahmotu, äänteet erotu ja jonka muistista haku toimii hitaasti. Useimmissa heikosti lukevan nuoren perheissä on juostu kymmenen vuotta terapeuteilla, erityisjumpassa ja luettu ja laulettu ja... Käykääpä huviksenne lastenlinnan toimintaterapian käytävillä - siellä on äitejä poikineen silmänkantamattomiin.

Tämä keskustelu on täysin turha ja vahingollinen, jos nyt lukutaidon heikkous pannaan laiskuuden piikkiin. Toki laiskoja on, mutta he ovat niitä, jotka mitään tekemättä saavat kasin.

Järki käteen OAJ ja muut besserwisserit. Elämällä on teille vielä paljon opetettavaa.

Re: OAJ:n Luukkainen: pojat lais....

Lähetetty: 05.10.2017 22:42
Kirjoittaja NRR
Hesari jatkaa aiheesta julkaisemalla opiskelijan väitteen, että häneltä ikävät kaverit veivät niin hyvät numerot kuin rakkauden ruotsiin:
Olen erinomainen esimerkki siitä, miten ryhmäpaine vaikuttaa murrosikäiseen. Yläkoulussa lähdin kavereiden mukaan ”poikamaiseen” käytökseen: Keskityin huonosti, en lukenut kokeisiin ja jätin läksyjä tekemättä. Aloin jopa muiden mukana ­inhota ruotsia, entistä lempi­ainettani.
Kiitosta kirjoittajalle on tullut niiltä, joiden mielestä "huligaaneja on paapottu kylliksi". Osa ihmisista näyttää suhtautuvan nimenomaan poikiin ikivanhalla aggressiolla: poikien paha omaehtoisuus ja kapina on murrettava. Nuorten miesten ongelmat selittyvät heistä kurin puutteella.

Kritiikkiäkin on kirjoitukselle tullut. Murrosiässähän lukeminen on jo vakiintunut taito. Ne, jotka eivät omaa sujuvaa luku- ja kirjoitustaitoa, ovat jääneet jälkeen jo vuosia aiemmin. Myös läsnäolevien isien hyviä malleja ja paljon tukea saaneet pojat jäävät lukutaidossa heikoille.

Mielenkiintoinen tuo puhe ruotsinrakkauden menetyksestä. Olisiko espanja kokenut saman? Voisiko nainen valittaa, että muut tytöt vieraannuttivat fysiikasta tai liikunnasta. Epäilemättä kavereilla on vaikutusta. Epäilemättä ihmisen oma kokemus on hänen kohdallaan se oikea tulkinnan lähtökohta. Mutta vapaaehtoisessa ruotsissa läsnä olisi ollut vain halukkaita opiskelijoita, joten tämä kokemus kääntyy vapaaehtoisen ruotsin perusteeksi.

Oleellista koko keskustelussa on minusta se, mitä hesari kirjoitti taustasta:
Neljä vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan yhdeksäsluokkalaisista joka neljäs peruskoulun päättävä poika kirjoitti heikosti, tytöistä samalla tasolla on joka seitsemästoista.
Kyse on 98-ikäluokasta. Oliko tulos totta ja mikä suunta on nyt? Poikien heikompi menestys äidinkielessä on kuitenkin ollut totta kautta linjan. Vikaa voisi hakea muualta kuin pojista.

Re: OAJ:n Luukkainen: pojat lais....

Lähetetty: 12.10.2017 06:21
Kirjoittaja NRR
Ensimmäistä kertaa näen näin hyvän puheenvuoron kielellisestä ongelmasta, tässä linkki niille, joita kiinnostaa:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005405037.html

Omakohtainen osuus on rautaa. Näkyy hyvin, miten lahjakas ihminen kehittäå työtapoja ja vaihtoehtoja itselleen mahdottoman taidon puuttuessa.

Haastatellun opettajan osuus on tyypillinen: ollaan myötätuntoisia mutta uskotaan motivoinnin ja harjoittelun kaikkivoipaan voimaan. Tässä vain olisi kohta etsiä poikkeavia väyliä ja vaatia joustoja koulutukselta. Mutta sellainen ei kuulu tämän ajan pedagogiseen liturgiaan.

Faktaruutu artikkelissa;
Kirjoittamiskyvyn häiriö on oppimiskyvyn häiriö, josta käytetään myös termiä dysgrafia. Sen tunnuspiirteitä ovat merkittävät puutteet kirjoittamistaidon kehittymisessä. Ne eivät liity lukemiskyvyn häiriöön tai selity vain älykkyyden, näön tai kouluopetuksen puutteesta. Ongelmat alkavat kirjoittamaan opettelun alkuvaiheessa ja häiritsevät merkittävästi jokapäiväistä elämää. Tarkkaa tietoa esiintyvyydestä ei ole, mutta yliopiston lehtori Ritva Ketonen arvioi kokoluokan 6–7 prosenttiin väestöstä.

Erilaisia oppimisvaikeuksia todetaan noin 5–20 prosentilla väestöstä. Niistä yleisin on lukemiskyvyn häiriö.
Tuo 20% on luku, joka vastaa omaa käsitystäni. Kun lisäksi 20% pääkaupunkiseudun koulujen oppilaista tulee maahanmuuttajataustaisesta perheestä, hahmottaa, mitä haasteita koulutuksella on - mikäli halutaan antaa ihmisille mahdollisuus kouluttautua taipumustensa mukaan.