Suomessa on kaksi virallista kieltä, mutta se ei tee maasta kaksikielistä. Kielisuhteiden ollessa 5% - 95% ei voida puhua mistään kaksikielisyydestä.
Suomi on tänä päivänä monikielinen maa, jonka selvä pääkieli on suomi.
Pakkoruotsitus on sairasta roikkumista menneisyydessä, historian haamuihin takertumista.
Haluatko elää tässä päivässä ja suunnata katseesi ja toimintasi tulevaisuuteen?
Jos vastauksesi tähän kysymykseen on kyllä, niin silloin kannatat pakkoruotsista luopumista.
Kielikokeilun todellinen merkitys ilmapiirin muutoksessa
-
- Viestit: 677
- Liittynyt: 07.01.2015 12:02
Re: Kielikokeilun todellinen merkitys ilmapiirin muutoksessa
Ilmapiiri tulee entisestään kiristymään.
Syyllisiä ovat pakkoruotsittajat, jotka saavat ruotsin kielen näyttämään yhä enemmän vain ja ainoastaan taakalta, rasitteelta ja rangaistukselta, joka meille on langetettu siitä, että olemme suomenkielisiä.
Tuo kunniakonsulin puheenvuoro kertoo olennaisen ja on looginen jatko RKPn retoriikalle. Ihmetyttää vaan,mistä näitä juoksupoikia ja juoksutyttöjä oikein riittää..
Varsinainen oberkapo-kultti!
Noilla vetovoimatekijöillä ruotsia ei tulla valitsemaan edes vapaaehtoisena,
ja se on sille aivan oikeudenmukainen loppu.
Kunniakonsulin kirjoitus kannustaa lopettamaan ruotsin kielen kansalliskieliaseman, koska siitä ei meille suomenkielisille ole mitään iloa tai hyötyä, vaan se edustaa valhetta, pelkoa ja pakkoa!
Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!
Mitä me teemme tällaisella "kaksikielisyyden rikkaudella" ?
Syyllisiä ovat pakkoruotsittajat, jotka saavat ruotsin kielen näyttämään yhä enemmän vain ja ainoastaan taakalta, rasitteelta ja rangaistukselta, joka meille on langetettu siitä, että olemme suomenkielisiä.
Tuo kunniakonsulin puheenvuoro kertoo olennaisen ja on looginen jatko RKPn retoriikalle. Ihmetyttää vaan,mistä näitä juoksupoikia ja juoksutyttöjä oikein riittää..
Varsinainen oberkapo-kultti!
Valhe, pelko ja pakko - siinä ruotsin kielen imagonrakentajat.Yllättävän vähän olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että korkeakoulututkinnon suorittamiseen sisältyy niin sanottu virkamiesruotsi. Se ei sieltä ihan hevin poistu, koska kansalliskielten osaaminen koskee koko maata ja vähemmistökielten asemassa Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin.
Noilla vetovoimatekijöillä ruotsia ei tulla valitsemaan edes vapaaehtoisena,
ja se on sille aivan oikeudenmukainen loppu.
Kunniakonsulin kirjoitus kannustaa lopettamaan ruotsin kielen kansalliskieliaseman, koska siitä ei meille suomenkielisille ole mitään iloa tai hyötyä, vaan se edustaa valhetta, pelkoa ja pakkoa!
Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!
Mitä me teemme tällaisella "kaksikielisyyden rikkaudella" ?