Yllä linkki mainioon kirjoitukseen, josta pakkoruotsia koskeva osa on lainattuna. Kirjoituksen perimmäinen ajatus on hyvinkin oikeassa; järjestelmä on rikki. Ikävintä on, ettei tunnelin päässä ole vielä valoa näkyvissä.Järjestelmä ei kuitenkaan toimi kuten sen pitäisi. Tästä otan aina esimerkiksi kaikkein selkeimmän demokratiaongelman eli pakkoruotsin. Kolmissa viime eduskuntavaaleissa kansa on äänestänyt eduskunnan enemmistöön pakkoruotsin vastustajia, ja samoin hallitukset on muodostettu siten, että pakkoruotsin vastustajat ovat olleet selkeä enemmistö. Kolme kertaa putkeen. Ja silti pakkoruotsi voi ja elää hyvin, tai itseasiassa jopa entistä paremmin: Pakkoruotsi laajennettiin koskemaan ala-asteitakin.
Minusta ei nyt ole mitään merkitystä, mitä mieltä joku yksilö pakkoruotsista on. Kyse ei ole nyt siitä. Kyse on siitä, että kansa pyrkii parhaansa mukaan äänestämään siten, että yhteiskunta muuttuisi heidän näkövinkkelistään mielekkäämmäksi, mutta äänestäminen muuttuu joksikin ihmeelliseksi ruletiksi, kun ehdokkaat vastailevat vaalikoneisiin sitä, mitä kansalaiset haluavat kuulla, eivätkä sitä, millaista politiikkaa he aikovat läpi päästessään ajaa.
Tottakai ehdokkaat vastaavat vastustavansa pakkoruotsia, koska yli 70% kansalaisista myös haluaisi pakkoruotsin historiaan.
Äänestämällä voit vaikuttaa... typerältä.