Suomenruotsalaiset vuonna 2030

[Hillevi Henanen]

Aloitetaanpa tällä

Suomenruotsalaiset 2012 - miltä tulevaisuus näyttää?
Julkaistu 24.10.2013 klo 11:30
Folktinget julkaisee nyt kymmenennen kerran suomenruotsalaisia koskevan tilastollisen raportin. Ensimmäinen raportti julkaistiin vuonna 1981, ja raportilla on aina ollut suuri kysyntä tutkijoiden, yhteiskuntasuunnittelijoiden, toimittajien, poliitikkojen sekä kunnallisten ja valtiollisten viranomaisten keskuudessa. Raportissa ”Finlandssvenskarna 2012 – en statistisk rapport” esitellään suomenruotsalaisten todellisuutta niiltä osin kuin sitä voidaan valaista tilastojen avulla. Raportin on koonnut professori Fjalar Finnäs.
0
Miltä suomenruotsalaisten tulevaisuus sitten näyttää?
- Kaksikielisten perheiden ruotsinkielisiksi rekisteröityjen lasten tuoman lisän ansiosta ruotsinkielisten lisääntyminen on ollut selvästi korkeampaa kuin suomenkielisten viime vuosina, vaikka erot todellisessa syntyvyydessä ovat olleet pieniä. Ruotsinkielisten koulujen oppilaiden määrä on lisäksi ollut noin 10 % korkeampi kuin rekisteröityjen ruotsinkielisten lasten määrä. Jos tähän lisätään vielä se, että suomenruotsalaiset elävät pitempään, elävät vakaammissa avioliitoissa, heillä on alhaisempi työttömyys ja he joutuvat harvemmin sairauseläkkeelle kuin suomenkieliset, voidaan väittää, että ruotsinkielisten demografinen tilanne on monessa suhteessa hyvä, sanoo professori Fjalar Finnäs.
- Viime vuosina tapahtunut väestönkasvu tulee ilmeisesti jatkumaan. Nykyinen ikärakenne viittaa myös siihen, että edessä on todennäköisesti pitempiaikainen luonnollisen väestönkasvun ajanjakso, sanoo professori Finnäs.
- On rohkaisevaa, että ruotsinkielisten henkilöiden määrä on lisääntynyt melkein 1 400 henkilöllä vuodesta 2007. On tapahtunut myönteinen trendimuutos. Ruotsinkieliset ala-asteet voivat näin ollen odottaa lisääntyvässä määrin tulokkaita tulevina vuosikymmeninä, sanoo Folktingetin pääsihteeri Markus Österlund.
Lisätietoja antavat:
Professori Fjalar Finnäs, puh. 050 402 4846
Folktingetin pääsihteeri Markus Österlund, puh. 040 836 7686
Folktingetin apulaispääsihteeri Anders Björklöf, puh. 040 550 3945
Anna Jungner

Tuo myönteinen muutos vuoden 2012 jälkeen tarkoittaa, että Manner-Suomen ruotsinkielisten määrämuutos kolmessa vuodessa on -1689.

Olen odottanut tälle jatkoa folktingetiltä, mutta jatko näyttääkin tulleen Magman sivulle Björn Oodi Månssonin kolumnin muodossa.
On sen verran avartavaa lukemista, että päätin jakaa sen koko porukalle. Lähes kaikki on käännetty, mutta kestää hetken ennen kuin saan sen kokonaisuudessaan tänne VKV:n sivulle.

[Hillevi Henanen]

http://magma.fi/post/2016/12/8/finlands ... na-ar-2030

Finlandssvenskarna år 2030
Suomenruotsalaiset vuonna 2030


Ingen demografisk dramatik i sikte
Antalet finländare med andra modersmål än finska eller svenska gick redan 2014 förbi antalet med svenska som modersmål. År 2030 kommer de ”tredjespråkiga” säkert att vara uppe i minst 400 000, medan antalet finlandssvenskar stannar under 300 000. Är slaget om Finland som ett tvåspråkigt land alltså förlorat?
Ei väestöllistä dramatiikkaa näköpiirissä
Niiden suomalaisten määrä joiden äidinkieli on muu kuin suomi ta ruotsi ohitti jo 2014 niiden määrän joiden äidinkieli on ruotsi. Vuonna 2030 tulevat ”kolmaskieliset” varmasti saavuttamaan vähintään 400 000 rajan kun taas suomenruotsalaisten määrä pysyy alle 300 000:ssa. Onko taistelu Suomesta kaksikielisenä maana sitten hävitty?

Kommentti: Tällä vähenemisvauhdilla ei 200 000 määrä tosiaankaan liene vielä lähimmän 13 vuoden aikana uhattuna.

Nej, naturligtvis inte. För det första talar vi om antalen i Finland bosatta personer, inte medborgare. Inte för att det har relevans annat än i riksdags- och presidentval, annars görs ju föga skillnad mellan medborgare och icke-medborgare.
Ei tietenkään. Ensinnäkin puhumme Suomessa asuvien henkilöiden määristä, emme kansalaisten määristä. Ei sillä, että sillä olisi merkitystä muuten kuin eduskunta- ja presidentinvaaleissa, muuten ero on pieni kansalaisten ja ei-kansalaisten välillä.

För det andra talar ju den växande gruppen med något tredje modersmål inte samma språk, ”utrikiska”, utan tiotals olika. Den största gruppen bland dem, de ryskspråkiga, är nu uppe i drygt 70 000 – alltså cirka en fjärdedel av antalet finlandssvenskar. Den lätt illvilliga karta Helsingin Sanomat publicerade för något år sedan över de kommuner som har fler rysk- än svenskspråkiga invånare saknade alltså all relevans. Den enda tvåspråkiga ort som var med bland de röda på kartan var visst Vanda.
Toisekseen ei kasvava ryhmä jotain kolmatta kieltä puhuvia puhu samaa kieltä, ”ulkomaan kieltä”, vaan kymmeniä eri kieliä. Suurin yksittäinen ryhmä ovat venäjänkieliset, yli 70 000 – joka on siis n. neljäsosa ruotsinkielisten määrästä. Sillä vähän pahansuovalla kartalla jonka HS julkisti muutama vuosi sitten kunnista, joissa on enemmän venäjän- kuin ruotsinkielisiä, ei siis ole mitään merkitystä. Ainoa kaksikielinen paikkakunta punaisten joukossa sillä kartalla oli kai Vantaa.

Kommentti: Kartta kertoikin enemmän ruotsinkielisten vähyydestä (4‰) kuin venäjäkielisten paljoudesta suomenkielisten kuntien alueella.

För det tredje kan och bör finlandssvenskarna av hänsyn till sin egen ställning självfallet inte motsätta sig inflyttning. Finland behöver fler händer och hjärnor, och inflyttare kan ju också bli svenskspråkiga.
Kolmanneksi suomenruotsalaiset eivät voi ja eikä heidän pidä huolesta oman asemansa puolesta missään nimessä vastustaa maahanmuuttoa. Suomi tarvitsee enemmän käsiä ja aivoja, ja maahanmuuttajistahan voi myöskin tulla ruotsinkielisiä.

För det fjärde har finlandssvenskarnas relativa andel av befolkningen i Finland förblivit någorlunda stabil. Då antalet av dem som har andra modersmål ökar har den finskspråkiga befolkningens andel minskat, och minskar alltjämt, minst lika mycket som den svenskspråkiga.
Neljänneksi on suomenruotsalaisten määrän suhteellinen osuus Suomen väestöstä pysynyt kutakuinkin vakaana. Kun muiden kieliryhmien määrä lisääntyy, on suomenkielisten määrä vähentynyt, ja vähenee edelleen, vähintään yhtä paljon ruotsinkielistenkin.

Kommentti: Näin on kun verrataan absoluuttisia lukuja!
2015 Manner-Suomen suomenkieliset -3 090 = -0,06% 4 867 352:sta,
ruotsinkieliset -579 = -0,22% 265 216:sta.
31.12.2015 oli siis suomenkielisiä 4 864 262 ja ruotsinkielisiä 264 637.

Tällä vähenemisvauhdilla kielisota lopuu viimeiseen ruotsinkieliseen vuonna 2474. Viimeinen suomenkielinen sitten sammuttaa valot meidän osaltamme vuonna 3591.

Och för det femte identifierar grundlagen bara finska och svenska som nationalspråk, plus samiska i sameområdena och dessutom erkänner Finland ”gamla” minoritetsspråk som jiddish och romani. Inget tyder på att någon ens skulle hitta på att föreslå ryska, estniska, somaliska eller ens ”universalspråket” engelska som ett tredje officiellt språk i Finland. Samhällsservice behövs förstås på många olika språk, men inte i kraft av en officiell status i stat eller kommuner.
Viidenneksi, perustuslaki tunnustaa vain suomen ja ruotsin kansalliskieliksi, plus saamen saamelaisalueilla ja sen lisäksi tunnustaa Suomi ”vanhat” vähemmistökielet kuten jiddish ja romanikieli. Mikään ei viittaa siihen,että kukaan keksisi ehdottaa venäjää, viroa, somalia tai edes ”yleiskieltä” englantia Suomen kolmanneksi viralliseksi kieleksi. Yhteiskunnallisia palveluita tarvitaan tietenkin monilla eri kielillä, mutta ei virallisen kielen aseman arvovallalla valtion tai kuntien tasolla.

Så här långt kommer inget egentligen att förändras på tretton år, fram till 2030. Men det är förstås inte hela sanningen.
Näin pitkälle ei mikään tule varsinaisesti muuttumaan kolmessatoista vuodessa, vuoteen 2030 mennessä. Mutta se ei tietenkään ole koko totuus.

[Hillevi Henanen]

Hur många – och var?
Kuinka monta – ja missä?

Antalet finlandssvenskar kommer heller inte att förändras signifikant. Å ena sidan bröts den svagt nedåtgående trenden kring år 2010, och förbyttes i en anspråkslös men dock ökning. Å andra sidan kan den allra senaste tidens ökade emigration till Sverige få en viss effekt. Men det är ändå troligt att de svenskspråkigas totalantal år 2030 alltjämt är cirka 290 000, plus eller minus något tusental.
Ruotsinkielisten määrä ei tule myöskään muuttuman merkittävästi. Toisaalta taittui lievä laskeva trendi vuoden 2010 kieppeillä ja vaihtui vaatimattomaan nousuun. Toisaalta voi viime aikojen muuttoliike Ruotsiin vaikuttaa osaltaan. On kuitenkin todennäköistä, että ruotsinkielsiten kokonaosmäärä on vuonna 2030 yhä n. 290 000, plus miinus muutama tuhat.

Kommentti: Melko komea lasku ruotsinkielisten määrässä Manner-Suomessa 2013-2015 oli -1689

Jämförelsen är kanske sliten, men alltjämt gäller att antalet finlandssvenskar är ungefär lika stort som Islands hela befolkning, sentida invandrare frånräknade. Och Island upprätthåller trots allt ett helt eget land med en livskraftig ekonomi och en egen stark kultur med bland annat världens största bokutgivning räknat per capita.
Vertaus on ehkä kulunut, mutta yhä on suomenruotsalaisten määrä suunnilleen yhtä suuri kuin Islannin koko väestön määrä, viimeaikaiset maahanmuuttajat vähennettynä. Ja Islanti ylläpitää kaikesta huolimatta kokonaan omaa maata, jossa on elinvoimainen talous ja oma vahva kulttuuri, muun muassa maailman suurin kirjajulkaisujen lukumäärä henkilöä kohti.

Kommentti 1: Islannin väkiluku nousee, suomenruotsalaisten vähenee.
https://www.google.fi/search?q=islanti& ... &gfe_rd=cr
Islantilaiset asuvat yhtenä kansana omalla saarellaan. Ruotsinkieliset asuvat hajallaan pääosin Suomen rannikolla ja lisääntyvässä määrin 4‰:n vähemmistönä suomenkielisten kuntien alueella.

1990 islantilaisia oli 254 025, ja vuonna 2015 peräti 31% enemmän, eli 332 529
Manner-Suomessa oli 1990 ruotsinkielisiä 273 495, vuonna 2015 heitä oli 8 858 eli 3,2% vähemmän, yhteensä siis 264 637.
Ruotsinkielisten määrässä tapahtui suuri muutos 25 vuodessa kaksikielisten kuntien alueella -12 299 henkilöä/-4,7%..

Kommentti 2: http://www.iceland.is/iceland-abroad/fi ... islannista
”Joidenkin alojen koulutus (esim arkkitehtuuri) on pakko hankkia ulkomailla. Moni on saanut taitonsa Suomessa. ”

Däremot kommer finlandssvenskarnas fördelning mellan olika kommuner att fortsätta att förändras. Särskilt den relativa andelen kan sjunka dels på orter med stark allmän befolkningstillväxt såsom huvudstadsregionen, dels i Svenskfinlands randområden i östligaste Nyland och längst uppe i norra svenska Österbotten.
Sitä vastoin tulee suomenruotsalaisten jakautuminen eri kuntien välillä jatkuvasti muuttumaan. Erityisesti voi suhteellinen osuus laskea osin alueilla, jossa yleinen väestön kasvu on voimakasta, kuten pääkaupunkiseudulla, osin Svenskfinlandin syrjäisillä alueilla itäisimmällä Uudellamaalla pohjoisemmassa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

För själva huvudstaden ser det ändå ljusare ut. Helsingfors stads faktacentral har gjort upp en befolkningsprognos för tiden fram till 2050, och enligt den kommer antalet svenskspråkiga att öka rätt kraftigt, från cirka 36 000 nu, över drygt 38 000 år 2030 och nästan 40 000 år 2040 till över 42 000 år 2050. Den relativa andelen förblir ungefär som nu, snäppet över andelen i hela landet.
Itse pääkaupungin osalta sen sijaan näyttää valoisammalta. Helsingin tietokeskus on tehnyt väestöennusteen vuoteen 2050 asti, ja sen mukaan tulee ruotsinkielisten määrä nousemaan melko voimakkaasti nykyisestä 36 000:sta yli reiluun 38 000:een vuonna 2030, ja melkein 40 000:een vuonna 2040, ja yli 42 000:een vuonna 2050. Suhteellinen osuus säilyy suurin piirtein nykyisellään, hiukkasen koko maan keskiarvon yläpuolella.

Kommentti: Ruosinkielisten osuus Helsingissä oli 1990 7,7% ja 2015 5,7%. Koska Manner-Suomen luku on 4,8%, voidaan siis oikeutetusti todellakin uskoa, että Helsingin luku pysyy vielä jonkin aikaa se yläpuolella.

Men det kommer alltså här att behövas fler svenska dagvårds- och elevplatser under de närmaste decennier – och mer äldrevård på svenska.
Mutta täällä tullaan siis tarvitsemaan enemmän ruotsinkielisiä päivähoito- ja oppilaspaikkoja lähimpinä vuosikymmeninä – ja enemmän ruotsinkielisten vanhusten hoitoa.

Kommentti: Tuon vanhusten hoidon minäkin uskon.

[Hillevi Henanen]

Centrum OCH periferi
Keskusta JA periferia

Därmed är den gamla tesen, introducerad av sociologen Erik Allardt, tryggad. Den säger att den kanske främsta orsaken – vid sidan av de uppenbara historiska – till att finlandssvenskarnas position som språklig minoritet är så mycket starkare än de flesta andra språkminoriteters i Europa är att språkgruppen är starkt närvarande också i landets centrum, alltså i huvudstaden med omnejd.
Täten on vahvistettu sosiologi Erik Allardin esittämä vanha teesi. Sen mukaan ehkä tärkein syy siihen, että suomenruotsalaisten asema kielellisenä vähemmistönä on niin paljon Euroopan muita kielivähemmistöjä vahvempi - ilmeisten historialliten syiden lisäksi – on kieliryhmän vahva läsnäolo myös maan keskustassa, siis pääkaupungissa ympäristöineen.

Det är här, i republikens kärna, den politiska och ekonomiska makten utövas, kulturens levnadsvillkor definieras och de stora kulturinstitutionerna finns, de dominerande massmedierna och bokförlagen verkar, de ledande universiteten och högskolorna är belägna, och så vidare
Täällä, tasavallan keskiössä, poliittista ja taloudellista valtaa käytetään, kulttuurin elinehdot määritellään ja siellä sijaitsevat suuret kulttuurilaitokset. Siellä vaikuttavat hallitseva joukkotiedotus ja kirjan kustantajat, siellä sijaitsevat johtavat yliopistot ja korkeakoulut, ja niin edelleen.

I samma andetag är det viktigt att minnas att svenskan i Finland inte kan fortleva som ett levande och starkt språk utan de svenskdominerande regionerna i delar av Östnyland, största delen av Västnyland, Åbolands landsbygd och skärgård och snart sagt hela det forna Vasa läns kustregioner. Och inte minst Åland, vars självstyre alltid finns som en yttersta garanti för svenskan också i riket. I de här regionerna är svenskan ett levande språk också utanför hemmen och ”de svenska rummen”.
Samaan hengenvetoon on tärkeätä muistaa, että ruotsi Suomessa ei voi selviytyä elävänä ja vahvana kielenä ilman ruotsivoittoisia alueita Itä-Uudellamaalla, suurimmassa osassa Länsi-Uuttamaata, Turunmaan maaseutua ja saaristoa ja lähes koko entisen Vaasan läänin rannikkoalueita. Eikä vähiten Ahvenanmaata, jonka itsehallinto aina toimii ruotsin viimeisenä vakuutena valtakunnassa. Näillä alueilla on ruotsi elävä kieli myös kotien ja ”de svenska rummen” ulkopuolella.

Om finlandssvenskarna, liksom så många andra språkminoriteter i Europa, skulle bo bara i periferierna – längs kusterna nära deras forna ”moderland” i väster – skulle de inte vara lika starka som nu. Men vice versa: om inte finlandssvenskarna i centrum skulle ha en uppbackning av starkt svenska regioner ute i landet skulle de inte heller ha den styrka de har nu. Centrum och periferi är alltså helt beroende av varandra.
Jos suomenruotsalaiset, kuten monet muut muut Euroopan kielivähemmistöt, asuisivat vain suurten asutuskeskusten ulkopuolella – rannikoilla lähellä entistä läntistä ”emomaataan” - eivät he olisi yhtä vahvoja kuin nyt. Mutta toisaalta, jos isojen asutuskeskusten suomenruotsalaisilla ei olisi tukea voimakkaista ruotsinkielisistä maaseudun alueista, ei heilläkäää olisi sitä voimaa joka heillä nyt on. Keskus ja ympäröivä alue ovat ovat siis riippuvaisia toisistaan.

Det är därför de förvaltningsreformer som genomförts eller håller på att genomföras är så oroväckande, de må sedan gälla allt från tingsrätter och polisdistrikt till vårdområden.
Siksi hallintouudistukset joita on tehty tai ollaan tekemässä ovat niin huolestuttavia, olipa sitten kyse käräjäoikeuksista, poliisialueista tai hoitoalueista.

[Hillevi Henanen]

Finns här en avsikt?
Onko tässä taka-ajatus?

I samband med högtidlighållandet av att 200 år hade gått sedan Finland 1809 lösrycktes från Sverige och hamnade under ryskt styre fanns det en ganska öppet finsknationell underström som tog sig uttryck i marknadsföring av begrepp som ”nationens födelse” i och med att Finland blev ett autonomt furstendöme inom det tyska kejsarriket.
Bortglömda var plötsligt Finlands ställning som en jämbördig rikshalva i det svenska riket, reformationen som lade grunden för en egen kyrka i nordisk tappning med socknar som förvaltningsenheter, inte bara det svenska utan också det finska skriftspråkets födelse och utveckling under den svenska tiden, etableringen av ett skolväsende ända upp till universitetsnivå från 1600-talet framåt – och inte minst den svenska lagstiftning från slutet av 1700-talet som uttryckligen var det regelverk som Ryssland genom tsaren lovade respektera och som lade grunden för hela autonomin.
Nationens födelse hade vuxit fram under 600 år av gemenskap med Sverige och kunde sedan under autonomins tid vidareförädlas från den grund som tidigare hade lagts – för att sedan fulländas i och med självständigheten.
Varför påminna om ”märkesårsfirandet” och de finsknationella tendenser som då gjorde sig gällande?  Jo, osökt infinner sig tanken att det finns bakgrundskrafter som nu med avsikt vill sätta svenskan ”på plats” i Finland också i annat än historieskrivningen. Inte inom de ledande politiska och särskilt inte ekonomiska eller kulturella kretsarna, men nog inom vissa delar av de politiska. Ett parti, för närvarande tongivande i regeringen, har öppet satt det på sin agenda, och inom bägge de andra regeringspartierna finns det underströmmar i samma riktning.
För det mesta handlar det ändå – förhoppningsvis – alltjämt om okunskap, slarv och ”glömska” snarare än om avsiktlighet och illvilja.
Kommentti: Tähän osioon en kapustaani pistä jos ei joku sitä erikseen pyydä.

[Hillevi Henanen]

Hur kan då svenskan i Finland stärkas, snarare än förvagas, inför 2030? Här ska fem områden definieras som kommer att påverka utvecklingen.
Miten sitten voidaan ruotsia Suomessa vahvistaa, ennemminkin kuin heikentää, vuoteen 2030 mennesså? Tässä määritellään viisi osa-aluetta, jotka tulevat vaikuttamaan kehitykseen.

Förebygg emigration
Maastamuuton ehkäisy

De uppgifter Magma nyligen publicerade om ökad emigration av unga finlandssvenskar till Sverige väcker oro. Knappast är någon motsvarighet till den stora emigrationsvågen under 1950- och 1960-talen att vänta, då upp till 50 000 emigrerade. Finland var då ett betydligt fattigare land än Sverige, och sedan dess har välfärdsklyftan utjämnats. Men risken finns hela tiden, eftersom språktröskeln är obefintlig, och även de ibland bristande kunskaper i finska som inte alltid räcker till i finländskt arbetsliv tvärtom kan vara en betydande merit i Sverige.
Magman hiljakkoin julkistamien tietojen mukaan nuorten suomenruotsalaisten lisääntynyt maastamuutto Ruotsiin herättää huolta. Tuskin on odotettavissa vastaavaa kuin suuri maastamuutto 1950- ja 1960 -luvuilla, jolloin lähes 50 000 muutti maasta. Suomi oli silloin huomattavasti köyhempi maa kuin Ruotsi. Ja sittemmin on hyvinvointiero tasoittunut. Mutta koko ajan on olemassa riski, koska kielikynnys on olematon, ja jopa joskus puutteellinen ja Suomen oloissa työelämässä riittämätön suomen kielen taito voi päinvastoin olla meriitti Ruotsissa.

I och för sig är studier och arbetserfarenhet i utlandet naturligtvis en rikedom och inte till skada – om man sedan återvänder till hemlandet. Men då man väljer att studera i Sverige bara för att det är svårt att få en studieplats i hemlandet måste åtgärder vidtas.
Sinänsä ovat ulkomaiset opinnot ja työkokemus luonnollisesti rikkaus eivätkä vahingoksi – jos sitten palataan kotimaahan. Mutta silloin kun valitaan Ruotsissa opiskelu vain siksi, että on vaikea saada opiskelupaikkaa kotimaassa, täytyy ryhtyä toimenpiteisiin.

En tankeställare är också varför Åbo Akademi, Hanken, Arcada och Helsingfors universitet inte lyckas attrahera rikssvenska studerande, på samma sätt som svenska motsvarigheter lockar finlandssvenskar.
Ajatuksia herättävää on myös se, että miksi ÅA, Hanken, Arcada ja HU eivät onnistu houkuttelemaan riikinruotsalaisia opiskelijoita samalla tavalla kuin ruotsalaisten vastaavat houkuttelevat suomenruotsalaisia.

Kommentti: Kun Ruotsin medialle käydään yhtenään parkumassa ruotsinkielisten huonoa kohtelua Suomessa, niin sopiihan sitä sitten ihmetellä. Kun riikinruotsalaisilla ei edes ole ongelmia maansa pääkielen osaamisessa, niin miksi ihmeessä he tänne tulisivat.

Integrera på svenska
Kotiuttaminen ruotsiksi

I stället för att se invandring av ”tredjespråkiga” som något slags hot mot svenskans position i Finland bör den ses som en möjlighet och utmaning. Det gäller ju bara, krasst uttryckt, att lyckas integrera minst sex procent av dessa invandrare på svenska för att de båda nationalspråken ska förbli lika starka som hittills.
Sen sijaan että nähtäisiin ”muunkieliset” jonkinlaisena uhkana ruotsin asemalle Suomessa, täytyy se nähdä mahdollisuutena tai haasteena. Täytyy vain, itsekkästi ilmaistuna, onnistua kotiuttamaan vähintään kuusi prosenttia näistä maahanmuuttajista ruotsiksi, että molemmat kansalliskielet pysyvät yhtä yhtä vahvoina kuin tähänkin asti.

Kommentti: vähintään 6% on vähintään 25% enemmän kuin Manner-Suomen nykyinen 4,8%.

Ruotsienemmistöiset kunnathan ovat tämän tavoitteen jo jollain tapaa saavuttaneet, kun ruotsinkielisten määrä on vähentynyt 6,5%, ja tilalle on tullut melkein sama määrä vierakielisiä.

Muutos 25v (1990-2015)
Suomenkieliset +683 eli +1,7%
Ruotsinkieliset -7 653 eli -6,5%
Saamenk -1 eli -20%
Muut +6 482 eli +1052,3%
Yht. -489 eli -0,3%

Det gäller att med öppna armar ta emot flyktingar och invandrare på tvåspråkiga orter där integration på svenska är ett reellt alternativ. Det gäller att göra svensk dagvård och skola attraktiv för invandrarfamiljer. Och det gäller att ta till vara de kunskaper i engelska, ett annat germanskt språk, som många vuxna flyktingar och invandrare har. Tröskeln att lära sig (också) svenska måste ju vara lägre för dem.
On avosylin otettava vastaan pakolaisia ja maahanmuuttajia kaksikielisille alueille joissa ruotsiksi kotiuttaminen on todellinen vaihtoehto. Ruotsinkielinen päivähoito ja koulu on tehtävä houkuttelevaksi maahanmuuttajaperheille. Tulee myöskin hyödyntää se toisen germaanisen kielen, englannin, osaaminen joka monilla aikuisilla pakolaisilla ja maahanmuuttajilla on. Kynnys (myös) ruotsin oppimiseen täytyy olla heillä matalampi.

Stärk de tvåspråkigas svenska identitet
Vahvistettava kaksikielisten ruotsinkielistä identiteettiä.

Det har stundom funnits tankar på att börja registrera tvåspråkiga på samma sätt som finsk- och svenskspråkiga. Det är en möjlig tanke, men på ett absolut villkor: att dessa tvåspråkiga både nationellt och i varje kommun räknas den mindre språkgruppen till godo. Alltså på riksplanet till den svenska, och i kommunerna till den grupp som lokalt är mindre.
Ajoittain on ollut ajatuksena aloittaa kaksikielisten rekisteröinti suomen- ja ruotsinkielisiksi. Ajatus on mahdollinen, mutta vain sillä ehdolla, että nämä kaksikieliset sekä kansallisesti että kuntatasolla laskettaisiin vähemmistön hyväksi. Siis valtakunnan tasolla ruotsinkielisiksi, ja kunnissa siihen ryhmään joka paikallisesti on pienempi.

En sådan språkregistrering kunde tänkas resultera i låt oss säga 200 000 svenskspråkiga och minst 300 000, ja kanske upp till en halv miljon tvåspråkiga, och stärka svenskans ställning särskilt i många kommuner. Men detta är teori och spekulation.
Sellaisen kielirekisteröinnin voitaisiin ajatella johtavan sanokaamme vaikka 200 000 ruotsinkieliseen ja vähintään 300 000:een, ehkä jopa puoleen miljoonaan kaksikieliseen, ja vahvistavan ruotsin asemaa erityisesti monissa kunnissa. Mutta tämä on teoriaa ja spekulointia.

Kommentti: Vaikka ruotsin kielen oppiminen on tunnetusti vaikeaa, niin tällaisen rekisteröinnin alkaessa tultaisiin näkemään todellinen käänteinen kieli-ihme: ruotsin kielen täydellinen unohtaminen sekunneissa! Minä en ainakaan kysyttäessä muistaisi sanaakaan!

Däremot gäller det att stärka de tvåspråkigas svenska ”identitetshalva”, på samma sätt som man integrerar invandrare på svenska: med hjälp av svensk dagvård och skolgång, men också genom att rekrytera dem till svenska nätverk såsom medborgarorganisationer av alla de slag.
On kuitenkin tärkeää vahvistaa kaksikielisten ruotsinkielistä ”identiteetin puolikasta” samalla tavoin kuin kotiutetaan maahanmuuttajia ruotsiksi ruotsinkielisen päivähoidon ja koulunkäynnin avulla, mutta myöskin rekrytoimalla heitä ruotsinkielisiin verkostoihin kuten kaikenlaisiin kansalaisjärjestöihin.
Kommentti: Ruotsin kieli on minulle työkalu kuten englannin kielikin, mutta minun identiteettiini ei kumpikaan kieli vaikuta hiukkaakaan, puolikkaasta puhumattakaan.

Frivillig skolsvenska?
Vapaaehtoinen kouluruotsi?

Många anser redan att kampen för att bibehålla den obligatoriska svenskundervisningen i den finska grundskolan börjar vara förlorad. Regeringen Sipilä har öppnat för regionala experiment och somliga har redan missbrukat optionen och börjat föreslå försöksverksamet också på tvåspråkiga orter. Även om de försöken är dömda att misslyckas, finns det en risk att experimentlusten sprider sig från de östliga gränstrakter systemet var avsett för.
Monen mielestä taistelu pakkoruotsin opetuksen säilyttämisestä suomalaisissa kouluissa alkaa jo olla menetetty. Sipilän hallitus on avannut mahdollisuuden paikallisiin kokeiluihin ja muutamat ovat käyttäneet väärin tätä vaihtoehtoa ja ruvenneet ehdottelemaan kokeilutoimintaa myös kaksikielisille alueille. Vaikka ne yritykset ovatkin tuomittuja epäonnistumaan, on olemassa vaara, että kokeilunhalu leviää itäisiltä raja-alueilta jonne järjestelmä oli tarkoitettu.

På kort sikt påverkar inte en övergång till frivillig skolsvenska direkt finlandssvenskarnas ställning – utom marginellt genom att stärka deras position i studie- och arbetsliv, eftersom de alltjämt lär sig finska. På längre sikt kan konsekvenserna förstås bli mer förödande, om kraven på kunskaper i svenska även i den högre utbildningen och i tjänstemannakåren luckras upp. Men fram till 2030 är inga dramatiska förändringar i sikte.
Lyhyellä tähtäimellä ei siirtyminen vapaaehtoiseen kouluruotsiin suoraan vaikuta suomenruotsalaisten asemaan – paitsi vähäisessä määrin vahvistamalla heidän asemaan opiskelu- ja työelämässä koska he yhä oppivat suomea. Pidemmällä tähtäimellä voivat seuraukset tietenkin olla tuhoisampia, jos korkeamman koulutuksen ja virkamieskunnan vaatimusta ruotsin kielen taidosta myös heikennetään.

Hopp om en bättre regeringsbas
Toivo paremmasta hallituspohjasta

Fram till år 2030 kommer det att hållas minst tre riksdagsval: 2019, 2023 och 2027. Därmed kommer det också att bli minst tre regeringsbildningar.
Vuoteen 2030 mennessä tullaan pitämään ainakin kolmet eduskuntavaalit: 2019, 2023 ja 2027. Niiden myötä tulee myöskin ainakin kolme hallitusmuodostelmaa.

Avgörande för hur finlandssvenskarnas position och vardag ser ut år 2030 är vad dessa regeringsbildningar utmynnar i. Den nuvarande regeringsbasen är maximalt olycklig för svenskan i Finland: ett parti som öppet ifrågasätter fundamenten för landets tvåspråkighet och två andra i vilka det både historiskt och i dagsläget finns starka finsknationella, ja delvis rentav antisvenska underströmmar.
Sen miltä suomenruotsalaisten asema ja arki näyttää vuonna 2030 ratkaisee se, mihin nämä hallituksenmuodostukset johtavat. Nykyinen hallituspohja on äärimmmäisen onneton Suomen ruotsille: Yksi puolue joka avoimesti kyseenalaistaa maan kaksikielisyyden perustan ja kaksi muuta joissa sekä historiallisesti että nykypäivänä on vahvasti suomalaiskansallisia, osittain suorastaan antiruotsalaisia pohjavirtauksia.

Optimalt för svenskan vore däremot om SFP lyckas återta sin traditionella position som regeringsparti, och om något av de mer genuint tvåspråkiga partierna, i först hand socialdemokraterna, likaså skulle återfinnas i de följande regeringarna. Då skulle också de i språkpolitiken goda elementen inom samlingspartiet och/eller centern få bättre sällskap än nu.
Ihanteellista ruotsin kannalta olisi sitä vastoin jos RKP onnistuisi ottamaan takaisin perinteisen asemansa hallituspuolueena, ja jos joku aidommin kaksikielinen puolue, esisijaisesti demarit, olisi myös mukana seuraavissa hallituksissa. Silloin saisivat kokoomuksen ja/tai keskustan kielipolitiikan hyvät elementit parempaa seuraa kuin nyt.

[NRR]

Kiitos HH, tämä oli melkoinen urakka - ja mielenkiintoinen avaus!

Näin siis RKP-verkosto määrittelee suomenkieliset ja suomeksi kotoutuneet ja samalla maamme ehdottoman yli viisimiljoonaisen enemmistön todelliset kielelliset ja koulutukselliset tarpeet vihollisikseen:

Lyhyellä tähtäimellä ei siirtyminen vapaaehtoiseen kouluruotsiin suoraan vaikuta suomenruotsalaisten asemaan – paitsi vähäisessä määrin vahvistamalla heidän asemaan opiskelu- ja työelämässä koska he yhä oppivat suomea. Pidemmällä tähtäimellä voivat seuraukset tietenkin olla tuhoisampia, jos korkeamman koulutuksen ja virkamieskunnan vaatimusta ruotsin kielen taidosta myös heikennetään.

Tuo viittaus ruotsinkielisten aluksi muka vahvistuvaan asemaanhan sisältää ajatuksen, että nykyiselläänkin järjettömiä kielitaitovaatimuksia ei muka kielivapauden myötä järkeistettäisi.

Mikä tekee kielivapaudesta tuhoisaa, kun pakkoruotsi ei nytkään voi taata kielellisesti keskeisiä palveluja vaan ne, myös ruotsinkielisten omasta mielestä, on hoidettava Vaasan tavoin ruotsinkielisten omin voimin. Mitä "tuhoa" aiheuttaisi se, että lapset ja nuoret saisivat muiden maiden tapaan valita kieliopintonsa omasta näkökulmastaan?

[NRR]

Ihanteellista ruotsin kannalta olisi sitä vastoin jos RKP onnistuisi ottamaan takaisin perinteisen asemansa hallituspuolueena, ja jos joku aidommin kaksikielinen puolue, esisijaisesti demarit, olisi myös mukana seuraavissa hallituksissa.

Siis RKP tulee nostamaan demareita.
Tietävätköhän demarien äänestäjät, joista valtaenemmistö kannattaa vapaaehtoista ruotsia, että he äänestävät "aidommin kaksikielistä puoluetta", joka varmistaa pakkoruotsin jatkumisen RKP:tä peesaten?

[NRR]

På längre sikt kan konsekvenserna förstås bli mer förödande, om kraven på kunskaper i svenska även i den högre utbildningen och i tjänstemannakåren luckras upp. Men fram till 2030 är inga dramatiska förändringar i sikte.

Siis ei näkyvissä dramaattisia muutoksia ruotsin pakollisuuteen vai ruotsinkielisten asemaan vuoteen 2030 mennessä?

Miksi juuri korkeamman koulutuksen ruotsinopintojen ja virkaruotsin höllentäminen ovat niin pelättyjä? Onko väärin, että maahan syntyy suomenkielinen vaan ei edes paperilla ruotsia osaava akateeminen joukko? Tulevatko ruotsinkielisten ikiomat koulutusväylät uhatuiksi, kun niiden alempia rajoja ei enää suojaa väite, että ne ovat kaikille pakkoruotsinsa lukeneille avoimia? Onko etuajo-oikeus virkapoluilla vaarassa, jos virkoihin voi päästä ilman ruotsiakin?

[Hillevi Henanen]

Pakollisuuden poistaminen ei vaikuta ruotsinkielisten asemaan, mielestäni..