Jokin tässä kuviossa on sellainen, että se katkeroittaa ruotsinkieliset. Pakkoruotsin kritiikki leimataan aina "loukkaukseksi" ja "vihaksi", ikään kuin pelkästään tämät todellisuus loukkaisi: useimpien suomenkielisten identiteetissä kansalliskielillä ei ole mitään merkitystä, ei edes historiallista.Jaska kirjoitti: Uskon, että kouluttamalla kaksikielisyysideologian riivaamia pystytään löytämään ratkaisu, jossa he hyväksyvät valtion kaksikielisyyden ilman kansalaisten kaksikielisyyttä.
Minun ja käsittääkseni useimpien suomenkielisten identiteetissä kansalliskielillä ei ole mitään merkitystä, ei edes historiallista. Historiallinen tärkeys lienee muutenkin identiteettidiskurssissa olennaisempaa vähemmistöille; enemmistölle merkinnee vain nykyhetken tilanne. Tavallaan vähemmistöyden tuomaa "alempaa" statusta kompensoidaan loistokkaalla historialla tai sellaisen sepittämisellä. Suomalaisten ja sukulaiskansojen asema indoeurooppalaisessa EU:ssa rinnastunee tässä ruotsinkielisten, saamelaisten ja romanien asemaan suomenkielisessä Suomessa.Jan-Erik Andelin kirjoitti: Tässä meillä on varmaan eri näkemys yksilön suhteessa kansalliskieleen. Minä ymmärrän kansalliskieltä kielenä, jota kunnioitan, koska se liittyy maamme historiaan ja kasvuun kansakunnaksi.
Perusnuorten räväkkä "pakkoruotsilla ruoskitaan" -video herätti valtavan "loukkaantumisen" suomenruotsalaisissa juuri siksi, että siinä annettiin kuva niiden todellisuudesta, joille kaksikielisyysilluusio ei merkitse mitään. Monessa ruotsinkielisessä blogissa käsiteltiin asiaa, he ovat "loukkaantuneita" ja ilmaisevat kriitikkojen olevan "sivistymättömiä".
Pakkoruotsin kannattajat tuntuvat ajattelevan meitä muita lapsina - lapsina, jotka pitää pakolla pitää "sivistyksen" piirissä, kunnes nämä ovat riittävän kypsiä haluamaan sitä myös itse.