Pakkoskandinavismi jyrää kokoomusnuorissa

[NRR]

Tynkkysen video on tuonut esiin monia, jotka ovat flirttailleet kielivapauden kanssa mutta nyt komennettu takaisin pakkoskandinavismin riveihin - esimerkiksi kokoomusopiskelijat:

Tiedän hyvin 2010-luvun pohjoismaisten kielten ylioppilaana, että mahdollisesta paikallisesta ruotsin kielen pakollisesta opiskelusta voitaisiin luopua ainakin itäisissä maakunnissa, joissa venäjän kielen osaaminen on noussut ruotsin ohi merkittävämmäksi valttikortiksi niin työelämän kuin alueen talouselämän kannalta. Ruotsin taito on kuitenkin palvelujen laadun kannalta puhdas välttämättömyys esimerkiksi monissa maamme talouden veturina toimivissa Etelä- ja Länsi-Suomen kunnissa, joissa toisen kotimaisen kielen opetus tulee täten turvata. Jos nykyistä pakkoruotsin opiskelua halutaan siis kritisoida ja ehdottaa sen korvaamista jollakin muulla kielellä, tulee asian puolesta esittää konkreettisia ja faktapohjaisia argumentteja sivistyneesti vastakkaista osapuolta kunnioittaen tukeutumatta ruotsin kieltä ja sen kulttuuria loukkaavaan materiaaliin.

Täytyy kuitenkin aina tätä maassamme pakollisena opetettavaa pohjoisgermaanista kieltä kritisoidessa muistaa, että ainakin osittain sen opetuksen myötä enemmistöltään suomalais-ugrilainen maamme on vahvasti sidoksissa muutoin skandinaaviseen Pohjolaan, johon maamme on kautta aikojen kuulunut niin kulttuurisesti kuin poliittisesti. Lisäksi varsinkin nykyään, kun Euroopan unionia koettelevat monenlaiset haasteet, on Pohjoismaissa herännyt tahto yhä tiiviimmästä yhteistyöstä maiden välillä, minkä takia ruotsin kielen opettamista ja osaamista tulee tulevaisuudessa vaalia Suomessa. Pakkoruotsi on maassamme tästäkin näkökulmasta varsin monipuolinen hyödyke, jonka avulla yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteistyökyky Skandinavian naapureihimme säilyvät vahvoina ja vakaina.

http://kokoomusopiskelijat.fi/blog/piis ... -kesyteta/

Eli se kokoomusnuorten kielivapaustoiveista, ohi on.

[NRR]

Nousevalla kokoomuspolvella on siis kaksi perustetta pakkoruotsille:

1. Palveluvelvoite

Ruotsin taito on kuitenkin palvelujen laadun kannalta puhdas välttämättömyys esimerkiksi monissa maamme talouden veturina toimivissa Etelä- ja Länsi-Suomen kunnissa, joissa toisen kotimaisen kielen opetus tulee täten turvata.

Tätä velvoitetta ja erityisesti pakkopalveluruotsimme kelpaamattomuutta palvelujen toteuttamiseen on juuri käsitelty Soininvaaran blogissa - http://www.soininvaara.fi/2016/12/14/ru ... ent-526929.
Inhimillisesti suuri murhe on se, että pakkoruotsituksen hehkuttelussa olemme kadottaneet kosketuksen todelliseen kielen oppimisen problematiikkaan ja siihen, miten eri tavoin olemme siihen rakentuneet. Nyt vaaditaan kaikkia opiskelemaan ruotsia, jotta voisimme palvella alle viiden prosentin vähemmistön harvat ummikot heidän omalla kielellään! Mutta samalla uhrataan paljon suurempi joukko, nimittäin ne (noin viidennes ikäluokasta), joilla on oppimisen haasteita ja ne (helsinkiläisnuorista noin viidennes), joilla on tausta muualla kuin kotimaisissa kielissä. Esimerkiksi Ruotsissa noin kolmannes ikäluokasta vapautetaan lukemasta toista vierasta kieltä ja he lukevat sen sijaan joko lisää koulukieltä tai lisää omaa kotikieltä - ja voivat kouluttautua omien taipumustensa mukaan vapaasti eteenpäin, meillä pakkoruotsi madaltaa monen koulutustoiveita, syö voimia oikeasti tärkeiltä opinnoilta ja jopa estää valmistumisen.

2. Nordismivelvoite

Täytyy kuitenkin aina tätä maassamme pakollisena opetettavaa pohjoisgermaanista kieltä kritisoidessa muistaa, että ainakin osittain sen opetuksen myötä enemmistöltään suomalais-ugrilainen maamme on vahvasti sidoksissa muutoin skandinaaviseen Pohjolaan, johon maamme on kautta aikojen kuulunut niin kulttuurisesti kuin poliittisesti.

Kun valtaosa suomalaisita kommunikoi jo nyt niin Ruotsissa kuin muualla Nordenissa englanniksi ja se sopii nordboreille oikein hyvin ja kun niin työ- kuin opiskelu vie pääsääntöisesti nuoriamme ihan muualle kuin Nordeniin, mikä on tämä mystinen "sidos skandinaaviseen Pohjolaan", jota tulisi uusintaa pakkoruotsilla? Ketkä tällä hetkellä omaavat tämän sidoksen ja miten se ilmenee? Ei ainakaan ruotsintaitona, koska useimmilta se on tarpeettomana kadonnut heti koulujen jälkeen.

Pakkopohjoismaalaistamisesta kirjoitti pari vuotta sitten myös Jaska blogissaan: http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... aistamista

Kokoomusnuorten pääblogikirjoittaja näyttää olevan tietoinen siitä, että tässä ollaan heikoilla jäillä, sillä lopuksi tulee vielä Magman ja folktingetin lanseeraama osuus:

nykyään, kun Euroopan unionia koettelevat monenlaiset haasteet, on Pohjoismaissa herännyt tahto yhä tiiviimmästä yhteistyöstä maiden välillä, minkä takia ruotsin kielen opettamista ja osaamista tulee tulevaisuudessa vaalia Suomessa.

Siis vaikka tällä hetkellä ei olekaan mitään syytä ajatella, että tuollainen koko kansaa velvoittava "sidos skandinaaviseen Pohjolaan" olisi toimiva, tarpeellinen ja erityisen merkityksellinen, niin IHAN KOHTA sitä tarvitaan.

[NRR]

Suren sitä, että perusnuorten kohahduttavan videosarjan jälkeen pakkoruotsin kritiikki on niin näyttävästi heidän käsissään - ja perinteisiä palkintopaikkoja politiikassa kärkkyvät muiden puolueiden nuoret joutuvat ottamaan nöyremmän asenteen pakkoon. Tämähän on se vanha kuvio, jota kuitenkin monet nuoret poliitikot tohtivat haastaa ennen kansalaisaloitetta.

[Jaska]

Nousevalla kokoomuspolvella on siis kaksi perustetta pakkoruotsille:

1. Palveluvelvoite

Ruotsin taito on kuitenkin palvelujen laadun kannalta puhdas välttämättömyys esimerkiksi monissa maamme talouden veturina toimivissa Etelä- ja Länsi-Suomen kunnissa, joissa toisen kotimaisen kielen opetus tulee täten turvata.

Tätä velvoitetta ja erityisesti pakkopalveluruotsimme kelpaamattomuutta palvelujen toteuttamiseen on juuri käsitelty Soininvaaran blogissa - http://www.soininvaara.fi/2016/12/14/ru ... ent-526929.
Inhimillisesti suuri murhe on se, että pakkoruotsituksen hehkuttelussa olemme kadottaneet kosketuksen todelliseen kielen oppimisen problematiikkaan ja siihen, miten eri tavoin olemme siihen rakentuneet. Nyt vaaditaan kaikkia opiskelemaan ruotsia, jotta voisimme palvella alle viiden prosentin vähemmistön harvat ummikot heidän omalla kielellään! Mutta samalla uhrataan paljon suurempi joukko, nimittäin ne (noin viidennes ikäluokasta), joilla on oppimisen haasteita ja ne (helsinkiläisnuorista noin viidennes), joilla on tausta muualla kuin kotimaisissa kielissä. Esimerkiksi Ruotsissa noin kolmannes ikäluokasta vapautetaan lukemasta toista vierasta kieltä ja he lukevat sen sijaan joko lisää koulukieltä tai lisää omaa kotikieltä - ja voivat kouluttautua omien taipumustensa mukaan vapaasti eteenpäin, meillä pakkoruotsi madaltaa monen koulutustoiveita, syö voimia oikeasti tärkeiltä opinnoilta ja jopa estää valmistumisen.

2. Nordismivelvoite

Täytyy kuitenkin aina tätä maassamme pakollisena opetettavaa pohjoisgermaanista kieltä kritisoidessa muistaa, että ainakin osittain sen opetuksen myötä enemmistöltään suomalais-ugrilainen maamme on vahvasti sidoksissa muutoin skandinaaviseen Pohjolaan, johon maamme on kautta aikojen kuulunut niin kulttuurisesti kuin poliittisesti.

Kun valtaosa suomalaisita kommunikoi jo nyt niin Ruotsissa kuin muualla Nordenissa englanniksi ja se sopii nordboreille oikein hyvin ja kun niin työ- kuin opiskelu vie pääsääntöisesti nuoriamme ihan muualle kuin Nordeniin, mikä on tämä mystinen "sidos skandinaaviseen Pohjolaan", jota tulisi uusintaa pakkoruotsilla? Ketkä tällä hetkellä omaavat tämän sidoksen ja miten se ilmenee? Ei ainakaan ruotsintaitona, koska useimmilta se on tarpeettomana kadonnut heti koulujen jälkeen.

Pakkopohjoismaalaistamisesta kirjoitti pari vuotta sitten myös Jaska blogissaan: http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... aistamista

Kokoomusnuorten pääblogikirjoittaja näyttää olevan tietoinen siitä, että tässä ollaan heikoilla jäillä, sillä lopuksi tulee vielä Magman ja folktingetin lanseeraama osuus:

nykyään, kun Euroopan unionia koettelevat monenlaiset haasteet, on Pohjoismaissa herännyt tahto yhä tiiviimmästä yhteistyöstä maiden välillä, minkä takia ruotsin kielen opettamista ja osaamista tulee tulevaisuudessa vaalia Suomessa.

Siis vaikka tällä hetkellä ei olekaan mitään syytä ajatella, että tuollainen koko kansaa velvoittava "sidos skandinaaviseen Pohjolaan" olisi toimiva, tarpeellinen ja erityisen merkityksellinen, niin IHAN KOHTA sitä tarvitaan.

Tuo oli onneksi vain yksittäisen kokoomusopiskelijan oma mielipide. Kokoomuksessa on kuitenkin vankka kielivapautta kannattava massa, joka muutamassa vuosikymmenessä pääsee puolueen johtoon ja muuttaa linjan.