Voisiko vaikkapa jäsen NRR selittää hänelle!Eija Heikkala
Maamme elävän kaksikielisyyden olemassaoloon tarvitaan positiivinen ilmapiiri,
opiskeluinto ja kielten käyttäminen.
Olen toiminut opettajana jo lähes 30 vuotta, ja seurannut tilannetta niin valtaväestön kuin suomenruotsalaisten kautta.
Vihapuheiden kasvun myötä olen pohtinut kysymystä ruotsin kielen tarpeellisuudesta mahdollisimman objektiivisesti.
Lopputulos: oppivelvollisuus hyödyttää meitä kaikkia. Olen kuitenkin kovin huolissani siitä, mistä vihapuheet syntyvät ja mitä ne synnyttävät? Toivoisin, että tutkijat perehtyisivät asiaan neutraalisti. Asian taustalla on jotain, mitä en voi ymmärtää.
Osmo Soinivaara kysyi Twitterissä: ”miksi seinäjokilaisten pakkoruotsi ei kelpaa ja miksi sitä sitten opiskellaan?” Suomessa opiskellaan ruotsin kieltä aivan liian vähän nykyisin, jotta sillä saisi aikaan laajan elävän kaksikielisyyden. Asiaa ei myöskään edesauta negatiivinen ja koventunut tunnekieli ja ilmapiiri, jotka osa lapsista ja nuorista omaksuu, tiedostamatta syitä sille. On vastuutonta ruokkia vihaa. Pohtikaamme sen sijaan, miten saisimme elävän kaksikielisyyden aikaiseksi, jolloin kansalaiset saisivat aidosti palvelua omalla kielellään. Mitä asialle voi tehdä? Olen pohtinut asiaa kolmesta näkökulmasta.
Käännyn aikuisten puoleen.
Lopetetaan tämän negatiivisen asenteen syöttäminen. Puututaan siihen, kun sitä kuulemme.
Tehkää asiasta positiivinen. Esimerkiksi ensi kesän lomareissuja suunnitellessanne, vierailkaa suomenruotsalaisilla alueilla, jotta kohtaatte aitoa elävää kaksikielisyyttä lastenne kanssa. Käyttäkää itse ruotsin kieltä, silloin kun siihen on mahdollisuus. Kyse on niin paljon muustakin kuin kaksikielisestä kansastamme.
Olkaamme ylpeitä monikielisestä ja -kulttuurisesta taustastamme. Oppiminen vaatii ponnisteluja, erehtymisiä ja yrittämistä. Niin kuin elävä elämäkin. Seiskankin taidoilla voi pärjätä riittävän hyvin turistitilanteissa ja myöhemmin tarvittaessa rakentaa vahvempaa kielitaitoa. Peruskoulutuksen, mukaan lukien lukion, tehtävä on tarjota hyvä alku. On merkittävämpää tuijottaa lopputulosta, kuin matkalla suoritettuja yksittäisiä kurssiarvosanoja. Pienelläkin kielitaitotasolla pärjää halutessaan.
Kielten opiskelussa ei päde ”less is more” -periaate.
Kirjoittaja on kotoisin Tampereelta.
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/mielipi ... -24144558/