Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
JV Lehtonen
Viestit: 1868
Liittynyt: 22.04.2013 09:55

Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja JV Lehtonen » 02.10.2015 11:26

Väitöskirjaa pakollisen kouluruotsin historiasta kirjoittava Janne Väistö toteaa Hufvudstadsbladetissa,
että vuoden 1917 jälkeen Suomi on aina lähentynyt Ruotsia ja Pohjoismaita, kun idän suunnalta on tunnettu uhkaa.
Minua ei yllätä, jos Vladimir Putinin politiikka Ukrainassa pelastaa ruotsin kielen, Väistö toteaa nykytilanteesta.
25.2.2015
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/put ... otsi-32531

No, nyt näyttää siltä, että Vova avasi uuden rintaman Syyriaan, joten Väistö voisi tarkistaa, miten sen Ukrainan
kanssa asiat nyt ovatkaan..

Muuten, Ukrainassa olen aina puhunut venäjää (joskus myös englantia), ja minuun on aina suhtauduttu
ihan asiallisesti, yleensä jopa ystävällisesti.
Venäjää puhutaan monessa muussakin maassa kuin Venäjällä..
Jos nyt tähän russofobiaan haluaa takertua.

Ukrainasta on tänään julkaistu kiinnostava kirja,
jota tässä markkinoin:

http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/3 ... ukrainasta

Mainittakoon RKP-läisille tarkkailijoille, että kieliponsi ei rajoita kokeilua venäjän kieleen,
vaan mikä tahansa kieli missä tahansa päin maata oli ponnen viesti!

Timo Soini muuten mainitsi erikseen pakkoruotsin, kun selitti parhain päin "petettyjä vaalilupauksia"..
Eli Soini katsoo pitäneensä lupauksensa aloittaa pakkoruotsin poistamisen (kokeilu)

Jäämme kriittisinä seuraamaan!

NRR
Viestit: 9800
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 02.10.2015 12:04

JV Lehtonen kirjoitti:Timo Soini muuten mainitsi erikseen pakkoruotsin, kun selitti parhain päin "petettyjä vaalilupauksia"..
Eli Soini katsoo pitäneensä lupauksensa aloittaa pakkoruotsin poistamisen (kokeilu)
Missä?
JV Lehtonen kirjoitti:
Väitöskirjaa pakollisen kouluruotsin historiasta kirjoittava Janne Väistö toteaa Hufvudstadsbladetissa,
että vuoden 1917 jälkeen Suomi on aina lähentynyt Ruotsia ja Pohjoismaita, kun idän suunnalta on tunnettu uhkaa.
Helmikuun jälkeen ainakaan nettihaku ei kerro hänen ottaneen kantaa asiaan. Hänet otettaneen esille pakkoruotsimyönteisessä mediassa aina sopivassa kohtaa. Hankkeen lopputuloskin on mitä ilmeisin...

pentti
Viestit: 209
Liittynyt: 06.07.2011 15:16

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja pentti » 05.10.2015 20:00

Eiköhän se väitös sieltä tule. Janne esittelee tutkimuksiaan Historiantutkimuksen päivillä 22.10.-24.10.2015 Joensuussa:

https://www2.uef.fi/documents/1160268/2 ... jelma.pdf/

Sessio 9 (24.10)
Janne Väistö, Åbo Akademi:
Toinen kotimainen toisessa tasavallassa: Ruotsi pakolliseksi peruskouluun 1968


Gradunsa hän on tehnyt Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen laitokselle samasta aihepiiristä:

https://www.utu.fi/fi/yksikot/soc/yksik ... masivu.pdf

NRR
Viestit: 9800
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 05.10.2015 21:25

pentti kirjoitti: Gradunsa hän on tehnyt Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen laitokselle samasta aihepiiristä:

https://www.utu.fi/fi/yksikot/soc/yksik ... masivu.pdf
Kiitos linkistä lyhyeen esittelyyn, missä todetaan mm. että "vaatimuksissa ruotsin kielen poistamisesta pakollisena aineena koulussa on löydettävissä kaksi eri koulukuntaa. Toinen koulukunta vaatii ruotsin kielen poistamista vedoten ideologisiin seikkoihin ja toinen käytännön seikkoihin. Ideologisessa koulukunnassa vastakkain ovat tasa-arvo- ja vapauspyrkimykset. Toisessa koulukunnassa vastakkain ovat monet käytännön seikat, kuten historia ja Suomen kaksikielisyys."

Hiukan hämmentävä tutkmustulos, kun kielivapauden vaatimus pohjaa sekä tasa-arvopyrkimykseen (eri kieliryhmät oikeutettuja opiskelemaan omien tarpeittensa mukaisesti, erityisesti erityisoppilaiden ja uussuomalaisten kohdalla pakkoruotsi jopa johtaa syrjäytymiseen) ja vapauspyrkimykseen (yhden pienen vähemmistön vaatimukset eivät voi sitoa kaikkia muita) että käytännön seikkoihin (ei ole järkeä sitoa suomalaisia kahden pienen kielen loukkuun, kieliä ei voi painottaa kaikkien kohdalla, kielivaranto voi olla lavea vain vapauttamalla valinnat, turha pakkoruotsi vie yksilön ja yhteisön resursseja,...).

Ei ole mitään tasa-arvopyrkimystä tai vapauspyrkimystä tai käytännön seikkaa, joka olisi pakkoruotsin poistoa vastaan. Pakkoa perustellaan täysin kestämättömillä mutu-argumenteilla, joilla voisi korkeintaan markkinoida vapaaehtoista ruotsia (pohjoismainen yhteistyö, historia, vähemmistökulttuuri, muutto Ruotsiin).

Se mitä eniten ihmettelen näissä propakkotieteilijöissä on heidän täydellinen kyvyttömyytensä antautua aitoon keskusteluun ja kuunnella toisia. Heidän täytyy päästä muovaamaan toisten ajatuksista omat olkiukkonsa, joissa voi sitten nähdä olemattomia uhkia...

pentti
Viestit: 209
Liittynyt: 06.07.2011 15:16

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja pentti » 28.11.2015 22:57

Janne Väistö on esitellyt tutkimuksiaan myös eurooppalaisilla foorumeilla Berliinissä ja Uppsalassa. Onkohan Suomen erikoiselle kielipolitiikalle löytynyt ymmärtämystä?

Symposium “Economics, Linguistic Justice and Language Policy”, 2-3 March 2015, Humboldt-Universität zu Berlin

https://www.wiwi.hu-berlin.de/de/justic ... me-fin.pdf

Väistö, Janne
Åbo Akademi University, Finland

Developments of Nationalism and Language Policy: Mandatory Swedish Language Study in Finland

Finland is a bilingual country, where both Finnish and Swedish are official languages. Even though the legal status of the two languages is equal, there is a great disparity in the usage of the languages. Swedish-speakers make up only five percent of the population. Despite this disparity, it is mandatory for all pupils to study Swedish in primary and high schools. This language policy has been a cause for controversy in Finland for over a
century. The goal of my PhD-research is to find out the reasons why Finnish political elite has been so reluctant to change Finland’s language policy, in spite of pressure emanating from the majority. Finland’s geopolitical position is the biggest reason for its language policy. Today the needs of new global economy and the rise of the new “efficiency
nationalism” are the biggest challenges for Finland’s language policy.

When examining language policy one cannot bypass the impact of nationalism and its evolution. Historian Eric Hobsbawm has divided the development of nationalism in to different periods and stages, and this process can clearly be seen in the case of Finnish nationalism. Hobsbawm points out that the end of the First World War, and the rise of
small monolingual nation states was a prelude to the establishment of increasingly language-based nationalism.

After the Second World War the language-nationalism decreased both in Finland and in Europe. During the Cold War while under the pressure of the Soviet Union, it was useful for Finland to highlight its status as a bilingual nation in order to position it self in the camp of the Nordic countries and the west in general. Swedish language was held up as a proof that Finland belonged to Western Europe and was a part of its culture.

The fall of the Berlin Wall and the sudden collapse of Soviet Union made the questions of ethnicity and language-nationalism relevant again in newly “independent” states. These great geopolitical changes reflected on Finland and its language policy as well. In the late 1980’s the demands to weaken the role Swedish language education in Finnish schools rose again.

Finland’s accession to the EU again changed the language climate in the country. Since 1995 the demands to remove the mandatory Swedish language education from schools have intensified. These demands are based on the view that as a part of the EU Finland’s top priority is to have direct contact with the heart of Europe. This political orientation has weakened the arguments for Nordic co-operation and for the equal status of Swedish language.

As indicated above, the development of Finnish nationalism is closely linked to education and in particular to the mandatory Swedish language studies. On the other hand, the direction of Finland’s language policy has always depended on the state of world politics and Finland position in the world order. Today globalization and the rise of the so called efficiency-nationalism pose the biggest challenges for Finland’s language policy.


Den sjätte nordiska utbildningshistoriska konferensen, 20–21 augusti 2015, Uppsala Unversitet

http://du.diva-portal.org/smash/get/div ... TEXT01.pdf

Session 26: Historical Perspectives on Minority Language Education
N.B. The first half of the session will be held in English, and the second in Swedish.

In this session, four different approaches to minority education are presented.

In the first paper, Epistemic Horizons of Educators of Immigrant Children in the Danish Welfare Nation-State 1970–2013, Marta Padovan-Özdemir presents an analysis of educator’s manuals intended for teachers of immigrant children in Denmark. In the analysis, the concept of governmentality is used to examine the epistemic horizons made available to educators via these manuals. The paper identifies what knowledge is invested in shaping the conduct and men-tality of educators of immigrant children, and how it is made practical for the education of immigrant children.

In the second paper, entitled Imperial perspectives in the History of Education: Comparing France and Sweden, Julia Nordblad compares French instruction for Breton and Tunisian children with Swedish instruction for Finnophone and Sámi children between 1880 and 1925. Applying an approach from ‘new’ imperial history, the paper highlights patterns of imperial and nation-statepolitics in a four-part analysis.

The third paper, The Domestic Other in Postwar Finland: The Resolution on Swedish as a Mandatory Subject, by Janne Väistö, examines political and cultural ideas about language underlying the debate about mandatory Swedish instruction in the Finnish School system. Attention is paid both to ideological currents as Swedish state interest in Finnish cultural politics in the Cold War era.

In the final paper, German School Ltd: A First look at the School’s 1940s Activities, Johanna Ringarp and Germund Larsson present a newly initiated research project which examines the activities of the German school in Stock-holm in the 1940s. The paper focuses on the organisation structure of the school as well as its interchanges with the German and Swedish societies.

Sessionsansvarig: Nordblad, Julia, Uppsala universitet

Abstracts/Deltagare

Epistemic Horizons of Educators of Immigrant Children in the Danish Welfare Nation-
State 1970–2013, Padovan-Özdemir, Marta, Københavns Universitet

Det andra inhemska i det efterkrigstida Finland: Beslutet om svenska språket
som obligatoriskt ämne, Väistö, Janne, Åbo Akademi

Tyska skolan AB, Ringarp, Johanna & Larsson, Germund, Uppsala universitet

Imperial perspectives in the History of Education: Comparing France and Sweden, Nordblad, Julia, Uppsala universitet

NRR
Viestit: 9800
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 29.11.2015 04:26

Kiitos, tämäpä mielenkiintoinen linkki!

Väistön esityksen mukaan siis
Finland is a bilingual country, where both Finnish and Swedish are official languages. Even though the legal status of the two languages is equal, there is a great disparity in the usage of the languages. Swedish-speakers make up only five percent of the population. Despite this disparity, it is mandatory for all pupils to study Swedish in primary and high schools.
Väistö kirjoittaa siis, että ruotsin kieli olisi pakollinen vain peruskoulussa ja toisella asteella. Totuushan on nyt se, että ruotsin kieli on pakollinen paitsi peruskoulussa ja lukiossa myös korkea-asteella - ainoa pakollinen kieli näissä kaikissa. Totuus on se, että ruotsi on yhtä pakollinen niin maahanmuuttajille kuin erityisoppilaille ja että meidän järjestelmässämme, toisin kuin muualla, tällainen pakko tarkoittaa sitä, että monen koulutie on oleellisesti vaikeutunut ja pitkittynyt jopa katkennut pakon vuosi, meillä on "ruotsia vaille valmiita" ammattilaisia ikuisesti ilman papereita. Totuus on myös se, että ruotsi on nyt osassa kunnista nostettu pakolla alkamaan ennen englantia.

Ilmeisesti pakkoruotsin myötäilijät häpeilevät kertoa kieltenopetuksemme realiteetteja muille, jopa ns. tieteellisessä yhteydessä.

HBL:n toimittajaa (Jeanette Björkqvist) haastateltiin taannoin Ruotsin radioon pakkoruotsista. Ruotsalaistoimittaja kysyi suoraan, miksi ruotsin pitäisi olla pakollinen, eivätkö muut kielet ole tärkeitä ja eikö kritiikki vain kasva, jos ruotsia ei tehdä vapaaehtoiseksi.

HBL:n toimittaja selitti puolustellen, että toki suomenkielisissä kouluissa luetaan muitakin kieliä, jopa englanti alkaa ennen ruotsia, joka kuulemma yleensä "valitaan" vasta seiskalla. Tässä tuli hiukan omituinen olo. Olisihan toimittaja voinut kertoa että suomenruotsalaisten edustajat vaativat ruotsin aloittamista yhä varhemmin, saivat sen juuri varhaistettua kuudennelle ja että Suomelle on tullut Euroopan neuvostosta (suomenruotsalaisten palautteen mukaan) noottikin, jossa kehotetaan pitämään silmällä, ettei varhainen englannin opetus vain vaikuta negatiivisesti ruotsin opintohin.

Ei, pakon myötäilijät siis selvästi häpeilevät pakkoruotsin varhaistamisvaatimuksia ja pakon todellista kattavuutta alakoulusta yliopistoon.

HBL:n toimittaja perusteli myös, että jos vain ruotsinkieliset lukevat ruotsia, heitä on n. 6%, eikä se tee Suomesta kovin kaksikielistä. Siis nimenomaan pakkoruotsi tekee maastamme hänen mielestään kaksikielisen! Väistön näkökulman mukaan pakkoruotsi tekee maastamme länsimaan ja pohjoismaan. Hän näyttää ohittavan kokonaan tämän ruotsinkielisten oman selityksen. Hän näyttää ohittavan myös sen, mitä vaikutuksia pakolla on ruotsinkielisten alhaisempina pääsyrajoina koulutukseen ja heidän koulutuksensa painottumisella "kulturbärande" siis kulttuuria kannatteleviin ammatteihin, suosikkialoille.

Miten voi tehdä tutkimusta pakkoruotsista haastattelematta niitä, jotka pakkoa kritisoivat?

NRR
Viestit: 9800
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 14.09.2016 08:09

Olisipa Väistössä miestä käydä keskustelua myös pakkoruotsin kriitikkojen kanssa ja erityisesti pitämään silmät auki sille, miksi kuva pakkoruotsin historiasta vain virallista liturgiaa sisältävien lähteiden kautta on niin väärä - olisipa hänellä aitoa intohimoa selvittää todellisuuden monisärmäistä kuviota.

Kirjoitin tämän alla olevan toiseen ketjuun, mutta liitän sen tähän siksi, että se kertoo ihan toisesta todellisuudesta kuin Väistön "olemme aina kaivanneet olla pohjoismaisia" -lähtökohta. Todellinen historia on tällaista lehmänkauppojen ja muutamien propakkoruotsi-huippupelaajien historiaa - mutta myös virkamiesten ja kielipolitiikan yliopistollisten vaikuttajien toimintaa ulkopuolisten rahoittajien ja oman uran eduksi. Ja kansa, se kansainvälisesti katsoen hyvin koulutettu ja lastensa parasta ajatteleva kansa, ei ole koskaan siunannut pakkoruotsia.

Magman oma historia kertoo pakkoruotsin alusta näin: Oppikoulu tuli Suomeen vasta 1870-luvulla ja se jaettiin ruotsin- ja suomenkieliseen puoleen. Koska ruotsi oli pääasiallinen kieli koulutuksessa ja yhteiskunnassa, oli ruotsi otettava pakolliseksi oppiaineeksi suomenkielisiin kouluihin --- 1920- ja 1930-luvuilla tehtiin esityksiä puolueohjelmissa ja jopa eduskunnassa ruotsin opetuksen poistamisesta tai sen tekemisestä vapaaehtoiseksi suomenkielisissä oppikouluissa, muttei näistä hankkeista tullut mitään. --- Jo 50-luvulla kouluhallituksen suomenkielisen oppikouluosaston päällikkö Niilo Kallio (alkujaan matematiikan opettaja) esitti varauksessaan, että ruotsin ei enää tarvitsisi olla oppiaineena kaikissa keskikouluissa, sillä sen merkitys oli vähentynyt maailmankieliin verrattuna ja ruotsinkieliset osasivat varsin hyvin suomea. Samaan aikaan ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa. Hän esitti oman varauksensa (1959), missä hän katsoo, että ruotsi maan toisena kansalliskielenä tulisi nostaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomenkielisissä kouluissa. Perusteena on ruotsin kielen tarve sekä kotimaassa että pohjoismaisessa yhteistyössä.

Piri on väitöskirjassaan Suomen kieliohjelmapolitiikka (2001, JY s. 52) kertonut muita lähteitä lainaten siitä, miten pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”--- koulunuudistus toi esiin --- painostusryhmiä. --- kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) --- kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. --- alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta --- [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli. --- Eduskunnan äänestystulos 165-11 toisen kotimaisen kielen pakollisuuden puolesta --- Virolainen [:] "--- Paasikivi katsoi, että Suomen suomenkielisen väestön edustajien on kyettävä pitämään yhteyttä Pohjoismaihin ruotsin kielellä ilman tulkkia. Kekkonen omaksui saman näkökannan ja hänen kanssaan neuvoteltuani ---"

Sama toisin sanoin: Netistä löytyy Opetusneuvos Joutsimäen kuvaamaksi nimetty tapahtumakulku: "Demarit saivat vaalivoiton 1966 ja syntyi Paasion (sd) hallitus, opetusministeriksi R.H. Oittinen, fil.tri (sd), jolle peruskoulu oli silmäterä. Oittinen kysyi asiantuntijoillta, mitä kieliä tai kieli tulevaan peruskoululakiin. Hänelle vastattiin: englanti. Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian jopa eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn. 1968 Presidentinvaaleja käytettiin perusteena hallituksen vaihdolle, vaikkei pressa vaihtunutkaan. Hallituksen pääministeriksi tuli Mauno Koivisto (sd), opetusministeriksi Johannes Virolainen. Virolainen houkutteli RKP:n hallitukseen vasemmistoa tasapainottavaksi tekijäksi. RKP:n ehtona oli pakkoruotsi peruskoululakiin. Kaikella R.H. Oittisen siihen asti näkemällä vaivannäölle ja sivistysvaliokuntaan asti ehtineelle esityölle ei pantu arvoa."

Netissä löytyvissä lähteissä kuvattiin 60-luvun muutosta, kun opetusministeriöt suunnittelijat ottivat vallan: 1960-luvulla "Suomeen alkoi --- muodostua päätoimisten suunnittelijoiden ammattkunta. --- Opetusministeriön organisaation uudistus vuonna 1966, minkä myötä sen henkilökunta kaksinkertaistui --- samalla kun kaikki korkeakouluasiat 1970-luvun alkuun mennessä keskitettiin sen alaisuuteen. --- aikakaudelle leimaa-antavaa oli vahva hallinto- ja suunnitteluoptimismi. Uskottin, että julkishallinto pystyy ratkaisemaan yhteiskunnallisen murroksen suuret haasteet tekemällä järjestelmätason uudistuksia, joissa aluksi suunnitellaan kokonaisvaltainen ratkaisu, sitten päätetään rationaalisesti toimenpiteistä ja lopulta hallinnoidaan ne yleiskirjeiden, sitovien soveltamisohjeiden ja määräysten sekä korvamerkittyjen budjettien muodossa." Tässä vaiheessa virkamieskuntaan ja yliopistoille alkoi muodostua pakkoruotsimyönteinen hallinto- ja suunnittelijajoukko. Se kävi mitä ilmeisimmin ottamassa mallia pakkoruotsiin DDR:n pakkovenäjästä.

Seuraavina vuosikymmeninä siis opetusviraston (poliittisesti sitoutuneet?) virkamiehet ohjailijavat kielipolitiikkaa. Ministeri Jaakko Numminen itse kertoi 2009 seminaariavauksessa osallistumisestaan 70- ja 80-luvun kielipoliittiseen komitean toimintaa: "Työvuosinani opetusministeriössä minulla oli tilaisuus johtaa kolme kielipoliittista komiteaa --- Työskentelyn taustana oli huoli suomalaisten kielivalintojen yksipuolistumisesta, mikä jo tuolloin oli havaittavissa. --- Tärkein --- kieliohjelmakomitea [1974 – 1978]. --- Komitea esitti, että maan koko suomenkielisen ja ruotsinkielisen työikäisen aikuisväestön – sen suuruus arvioitiin 2,5 miljoonaksi – tulisi vastaisuudessa osata toista kotimaista kieltä, siis suomea ja ruotsia, sekä jotakin vierasta kieltä" --- 70-luvulla siis yliopiston tutkinnonuudistuksessa tuotiin pakkovirkaruotsi jokaisen tulevan akateemisen opintoihin, aiemmin tämä oli vain tietyilla aloilla. Asian siunattiin RKP:n Gestrinin ollessa opetusministerinä.

Ylioppilastutkinnon uudistamisen viivyttelyssä Uosukainen, Lipponen, Wideroos, Rask - kuvio 90-luvulta kertoo seuraavien vuosikymmenten tapahtumista, jotka kuitenkin hetkeksi päättyivät onnellisesti: 2004 pakkoruotsi putosi pakollisten yo-kokeiden joukosta ja vain äidinkieli jäi pakolliseksi. Silloin näytti siltä, että ruotsin pakollisuus murenisi omaan mahdottomuuteensa kohtuullisen nopeasti. Eihän missään maailmassa ole mitään pakkoruotsin kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä kaikille alakoulusta yliopistoon, ei Kanadassa, ei Sveitsissä, ei missään.

Tuula Haataisen kirjaa ”Arjen kuningattaret”, on siteerattu keskustelupalstoilla näin: "Kun Haataisesta tuli vuonna 2003 opetusministeri, niin hänelle selvisi, että päätös ylioppilasruotsista ei voinut odottaa. Kaikki virkamiehet opetusministeriössä olivat vapaaehtoistamisen puolesta. Esteitä oli vain omassa puolueessa ja hallituksessa. Piti tehdä huolellinen suunnitelma. Haatainen puhui silloisen puoluesihteeri Eero Heinäluoman kanssa. Haataisen mukaan Heinäluoma oli samaa mieltä siitä miten pitäisi edetä. Paavo Lipponen oli vaikein este.
– Heinäluoma neuvoi minua aloittamaan vaikeimmasta esteestä eli Lipposesta.
Paavo Lipponen oli pääministerinä pysäyttänyt aikaisemmat suunnitelmat pakollisen yo-ruotsin poistamisesta. Haatainen piti pitkän keskustelun Lipposen kanssa, jossa hän viittasi mm. kansan tahtoon.
– Kansalaiset eivät enää hyväksy palaamista pakkoruotsiin kirjoituksissa.
Lipponen ei ollut ihastunut ollenkaan suunnitelmiin, mutta sanoi lopulta, että hän luottaa opetusministeriön päätökseen. Haatainen kirjoittaa myös, että hänen kamppailunsa pakollista ylioppilasruotsia vastaan oli vaikea myös hänen erityisavustaja Maarit Feldt-Rannalle. Se johti siihen, että Haatainen ei voinut hyödyntää erityisavustajaansa kamppailussa. Hallituksessa Haatainen luotti vain Matti Vanhaseen, jonka kanssa hän teki valmisteluja. Sen jälkeen asiat sujuivat paremmin erityisesti, kun RKP ei tehnyt asiasta hallituskysymystä."

Kyse oli siis siitä, että pakkoruotsi oli muodostunut tulpaksi ja esteeksi.

Kun 2004 yo-tutkintoa uudistettiin ja pakkoruotsi poistettiin kokeiden joukosta, käytiin hallituksessa läpi perustelut (hallituksen pöytäkirjasta):
- haluttiin antaa tilaa matemaattisten aineiden lukemiselle ja kirjoittamiselle,
- haluttiin turvata ammattikoulun kautta kirjoituksiin tulevien yo-kirjoitukset,
- haluttiin päästä irti kirjoitusten ja lukion kielipainotuksesta,
- haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukioaikaa.

Myös Haatainen itse puhui näistä torjuessaan RKP:n "kompromissiehdotuksen" kolmesta pakollisesta kielikokeesta:
"Rkp:n esittämä viiden pakollisen aineen malli oli käytössä vuosina 1919-46. Tuolloin reputtaneiden määrä pahimmillaan hipoi 20:tä prosenttia. Jos toisimme nykylukioon viiden pakollisen aineen mallin, reputtaneiden määrä kasvaisi huimasti. --- Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaanhan on koko hallitus sitoutunut, ja näiden tavoitteiden mukaista on myös lisätä ammatillista väylää tulevien lukion suorittamista. Tällä hetkellä 80 prosenttia ammatillisen tutkinnon kautta tulleista kirjoittaa ylioppilaskokeessa neljä pakollista ainetta eikä enempää. --- Viiden pakollisen aineen järjestelmä myös pitää sisällään edelleen tämä kielipainotteisuuden eli ei toisi siinä suhteessa mitään helpotusta. --- Jo tällä hetkellä lukio-opiskeluaika on venynyt sillä tavalla, että 18 prosenttia suorittaa sen neljässä vuodessa. Tavoitteenahan on tietysti, että se suoritettaisiin kolmessa vuodessa, joten tämä viiden aineen malli sotisi myös tätä tavoitetta vastaan. Asiantuntijatahot hyvin laajasti vastustivat viiden aineen mallia, muun muassa lukioiden rehtorit olivat hyvin laajalti sitä vastaan. --- asiantuntijatahot toivat esille nämä samat perustelut ja kriteerit, joita tässä esitin." (Haataisen puheesta eduskunnassa) Tämä kolmen pakollisen kielen malli on edelleen RKP/folktinget-verkoston tavoitteena.

Oleellista on, että tämä historia häivytetään ja kirjoitetaan uudestaa pakkoruotsittajien silmin heti, kun tulee tilaisuus. JopaTuula Haatainen, joka siis 2004 ohjaili pakkoruotsin yo-kokeen poiston ja oli tuolloin ylpeä siitä, pahoitteli tapahtunutta HBL:ssä 2013. Haatainen pahoitteli, että kaikki muut toimijat vaativat pakollisen ruotsinkokeen poistamista ja hänen oli pakko... Mutta todellisuudessa toimijat olivat 2004 hyvin tietoisia siitä, että pakkoruotsi oli riesa eikä rikkaus. Edellisenä vuonna Kataisen hallitus oli RKP:n lobbaamana ilman mitään julkista keskustelua aikaistanut pakkoruotsin alakouluun juhannuksen hiljaisuudessa, useimmat kuulivat asiasta vasta nyt, kun uusi tuntijako tuli voimaan.

Nähdäkseni tässä raapaisussakin on läsnä tietoisuus siitä, että on ollut erikseen "virallinen totuus", jota puolueet ja virkamiehet ovat toistelleet - ja toisaalla "suomenkielisen kansan kielitarpeet", joihin ei ole kiinnitetty mitään huomiota.

Mitä muuta tämä on kuin sadan vuoden tarina tahallisesta viivyttämisestä, historian häivyttämisestä ja todellisuuden korvaamisesta liturgialla? Ai niin, tämä on myös tarina pienen suru-kaksikielisen eliitin etuoikeuksien säilyttämisestä...

NRR
Viestit: 9800
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#8 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 17.09.2016 08:34

Jos sattumalta tutkisin jonkin maan pakollista vähemmistökielen opetusta yhteiskunnallisesta ja historiallisesta näkökulmasta, pitäisin äärettömän keskeisenä lähestyä niitä, jotka ovat järjestäytyneet tuon opetuksen kritisoimiseen ja ovat keränneet vuosia kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Miksi pakkoruotsia täytyy tutkia lähtökohtana se, ettei kriitikkojen kanssa ainakaan keskustella?

NRR
Viestit: 9800
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#9 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 17.09.2016 18:47

Pakkoruotsi on teema, jossa viralliset bessewisserit tietoisesti siirtävät katseen pois todellisuudesta kulisseihin: "Foucaultin käsite vastamuisti viittaa siihen, että kansalaiset, tavalliset ihmiset, kokevat ja muistavat asiat toisin, kuin mitä virallinen historiankirjoitus tai virallisesti julkistettu totuus kertoo. Sosiaalisten instituutioiden tuottama tieto ihmisten sosiaalisista kohtaloista määrittyy erilaisten asiantuntijuustulkintojen ja monenlaisten määrämittaisten seulojen kautta, jolloin tiedosta seuloutuu pois henkilökohtaisesti merkityksellinen tai näihin seuloihin sopimaton aines."

pentti
Viestit: 209
Liittynyt: 06.07.2011 15:16

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#10 Lukematon viesti Kirjoittaja pentti » 24.01.2017 21:33

Janne Väistön väitöskirja aiheesta "Toinen kotimainen toisessa tasavallassa: Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun 1968" on lähetetty esitarkastukseen 5.9.2016.
Väitösajankohtaa ei kerrota (ei vielä tiedossa?).

Janne kertoo tämän omassa blogissaan http://www.viidestasavalta.fi

NRR
Viestit: 9800
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Miten jaksaa Väistön väitöskirja ?

#11 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 25.01.2017 07:27

pentti kirjoitti:Janne Väistön väitöskirja aiheesta "Toinen kotimainen toisessa tasavallassa: Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun 1968" on lähetetty esitarkastukseen 5.9.2016.
Väitösajankohtaa ei kerrota (ei vielä tiedossa?).

Janne kertoo tämän omassa blogissaan http://www.viidestasavalta.fi
Kiitos, hyvä tietää.
Blogissaan Väistö pohtii myös vapauden ja "tasa-arvon" välistä problematiikkaa pakollisen varhaiskasvatuksen eli pakollisen päivähoidon mahdollisuuden kohdalla:
--- nyt on lähdetty tasa-arvon nimissä ”uuteen hyökkäykseen”. Tällä kertaa tosin ihmislapsen alkutaipaleen suunnalta. Nyt kun on noussut vaatimus siitä, että tasa-arvon nimissä kaikkien lasten tulisi osallistua varhaiskasvatukseen viimeistään 3-vuotiaana, jotta kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet tulevaisuudessa.

Mutta, eikö jälleen olla saman kysymyksen ääressä, missä menee raja tasa-arvon ja vapauden välillä? Itse kallistuisin siihen, että 4-vuotinen ”pakollinen” varhaiskasvatus loukkaa niin paljon sekä lasten että vanhempien vapautta, etteivät tasa-arvovaatimukset riitä perusteluksi.
Entäs sitten pakkoruotsi alakoulusta yliopistoon vastoin viisaiden vanhempien ja koululaisten, nuorten opiskelijoiden ja aikuisopiskelijoiden omaa toivetta?

Vastaa Viestiin