Koulu ei voi pyöriä vain kieltenopetuksen ympärillä

[NRR]

Puhuttaessa kielivalinnoista on otettava huomioon, etteivät kielet ole ainoa mahdollinen painoalue koulussa. Perheillä on valittavana paitsi kielipainotusta myös painotettua matikkaa, luonnontieteitä, musiikkia, urheilua, kuvataidetta,...

Näitä kaikkia ei voi toteuttaa siten, että joka koulussa oppilas valitsisi näistä painotuksista niin monta kuin haluaa ja sitten hänellä on niihin oikeus.

Oppilaalla on oikeus A1-kieleen, joka alkaa usein kolmosella ja on yleensä englanti (tai englanti on ainakin tarjolla). Tämä on lähtökohta.

Kieltenopettajien mielestä vain osa oppilaista kykenee varhain lukemaan kahta vierasta kieltä, vaikka tätä yritetään myös asettaa kyseenalaiseksi. Jos on tekemisissä pienten oppilaiden kanssa, voi huomata, miten paljon työtä useilla on vielä alakoulussa suomen kielen ja sen käsitteiden hahmottamisessa.

Viidennellä alkavat A2-kielet toteutetaan usein niin, että pienillä alakouluilla on vain yksi A2, joka on joko ainoa, mitä koulu pystyy opettajakuntansa puitteissa tarjoamaan, tai joka on valikoitunut kahdesta vaihtoehdosta perheiden äänestyksen jälkeen. Isoissa kunnissa lähikoulut voivat tarjota A2-kieliä siten, että kullakin koululla on oma kielensä ja sitten perheet pyrkivät kouluun, jossa haluttu A2-kieli on. Jos koulu on suosittu, sen A2-kieltä tullaan lukemaan kauempaakin eikä välttämättä kielitaitotavoitteiden takia. Ja kaikkein isoimmissa alakouluissa voi olla kaksi A2-kielen ryhmää rinnan.

Yläkouluilla tilanne on vähintäänkin kirjava. Yläkoulu voi myös ilmoittaa, että siellä luetaan vain tiettyjä A2-kieliä. Oppilaiden on siis valittava oman A2-kielensä mukainen koulu tai luovuttava A2-kielestä, mikäli haluaa kouluun, jossa tarjotaan jotain muuta mieluisaa (kuvataidetta, matematiikkaa, urheilua,...) - Osa oppilaista luopuu A2-kielestä oppilaan, vanhempien ja opettajien yhteistoiveella, koska kieli ei ole sujunut. Näistä osa aloittaa kielen uudelleen B2-kielenä kasilla tai kyseessä on ruotsi, jossa siirrytään A-ruotsista B1-ruotsin ryhmään.

Nykyisinkin A2-ruotsia on yleensä tarjottu aina - jopa kolmen hengen ryhmille! Tämä syö koulun resursseja JA vaikeuttaa lukujärjestyksiä, koska kaikkien lukema ruotsi ei olekaan koko luokan tunti. Aina ei edes saada tätä pientä A-ruotsia rinnan B1-ruotsin kanssa, jolloin reunatuntiaineiden (katsomusaineet, puolitetut taide/taitoaineiden ryhmät,...) määrä kasvaa ja lukujärjestyksen laatiminen on vaikeampaa ja oppilaille tulee paljon ns. huonoja lukujärjestyksiä (epätasaisia päiviä).

Muiden kielten kohdalla isot yläkoulut voivat suosia sitä, että kaikki A2-ranskan lukijat ovat omalla luokallaan ja kaikki A2-saksan lukijat omallaan. Tässä on kaksi ongelmaa. Millä luokalla ovat sitten ne, jotka haluaisivat lukea A2-saksaa ja painottaa matematiikkaa tai musiikkia? Mitä tapahtuu niille luokille, jonne jäävät kaikki ei-kielellisesti-suuntautuneet eli luokat, joissa on ylitarjontaa oppimisvaikeuksista, heikosta kielellisestä taustasta maahanmuuttajilla ja kenties perheistä, jotka eivät ole kovin kiinnostuneita lasten opinnoista?

Ja näiden A1/A2/B/C-valintojen lisäksi koulujen olisi järjestettävä maahanmuuttajalasten oikeutetut kotikielenopinnot.

Nyt alakouluun pudotettu B1-ruotsi sekoittaa pakkaa siten, että entistä useampi empii A2-kielen valintaa viitosella, koska ruotsi kuitenkin alkaa kuutosella. Kouluille tästä aiheutuu myös uusia lukujärjestysongelmia, sillä kun osa on valinnut A2-ruotsin, he eivät osallistu B1-kielen tunneille. Silloin B1-kielen tunneista tulee reunatunteja, joita on jo ennestään riittämiin. Tämä tulee hankaloittamaan lukujärjestyksiä ja muita valintoja sekä alakoulussa että yläkoulussa.

Jos lähdetään siitä, että jokaisella oppilaalla on oltava jokaisessa valintavaiheessa oikeus valita
A1 englanti tai ruotsi tai saksa tai ranska tai ...
A2 englanti tai ruotsi tai saksa tai ranska tai ...
B1-kieli, muukin kuin ruotsi
B2-kieli, mitä tahansa tarjolla on (tosin tämä menee samaan palkkiin muiden valinnaisaineiden kanssa)
ja lisäksi kotikielenopinnot
joudutaan samaan tilanteeseen kuin vaadittaisiin, että oppilaan on saatava valita
kolmannella matematiikka-, musiikki-, kuvataide-, urheilu- tai luonnontiedepainotus
viidennellä uusi matematiikka-, musiikki-, kuvataide-, urheilu- tai luonnontiedepainotus
kuudennella taas jotain uutta
jne.

Valintoja on voitava koostaa kohtuullisiksi siten, että koulu ei toimi vain kielten erityistoiveiden täyttäjänä vaan perusopetuksen antajana normiryhmissä. Oppilaat eivät pääsääntöisesti voisi valita itseään pois normiryhmistä kieli- tms. valinnoilla, lukujärjestyksistä ei saiasi tulla liian hankalia eikä kieliryhmistä muutaman oppilaan kerhoja.

Kyse ei ole ruotsin sorsimisesta, jos joku kaupunki nyt rajaa ruotsin pois A-kielten joukosta siksi, että B1-ruotsi oleellisesti vähentää muutenkin muita A-kielivalintoja kuin englantia ja kaupunki haluaisi pelastaa mitä pelastettavissa on ja toisaalta varmistaa, että B1-kielen ryhmissä olisi koko luokka. Kyse on pakkoruotsin varhaistuksen aiheuttamasta ongelmasta, jota on nyt pakko ratkoa.

Tässä kielivapauskeskustelussa täytyy pitää mielessä se, ettei koulu voi pyöriä vain kieltenopetuksen ympärillä.

[A. Salminen]

Itse lähtisin resurssien rajallisuuden takia siitä, että annetaan kunnille lupa tarjota ruotsin tilalla muita kieliä, mutta ei lailla velvoiteta kuntia tarjoamaan muita kieliä eli oppilaille ei tulisi subjektiivista oikeutta kieliin. Toinen vaihtoehto on EK:n vuonna 2011 tekemä ehdotus, jossa velvoitetaan kunnat tarjoamaan kolme kieltä, joista yhden on oltava toinen kotiminaen (mihin itse lisäisin, että toisen on oltava englanti ja kolmannen on oltava venäjä/saksa/ranska/espanja).

[NRR]

Minun puolestani voidaan seuraavan kymmenen vuoden aikana pitää subjektiivista oikeutta
ruotsinkielisen kunnan suomenkielisessä koulussa A2-ruotsiin ja
muiden kuntien suomenkielisissä kouluissa koulun valinnasta riippuen B-ruotsiin ja
lukiossa voisi olla vielä ruotsin vitosella tai kutosella suorittaneille tai muualla opiskelleille alkava C-ruotsi.
Näin tunnustettaisiin ruotsin erityisasema maassa eikä kukaan pääsisi sanomaan, ettei kaikilla olisi oikeutta opiskella ruotsia.

Muiden kielten kohdalla ei (ennen Raaseporin edesottamuksia) ole tarvinnut ajatella, että oikeus A1-englantiin pitäisi kirjata lakeihin, todellisuudessa tärkeä mahdollisuus valita A1-englanti on toiminut loistavasti tähänkin asti.

Ongelman ovat nyt tehneet pakkoruotsin kannattajat varhaistamalla B1-ruotsin alakouluun, jolloin jokaiselle alakoululle pitäisi löytyä kolme vierasta kieltä: A1-englanti, B1-ruotsi ja se vapaasti valittava A2-kieli. Tämä on monissa pienissä kunnissa kova vaatimus eikä ryhmiä kuitenkaan ehkä syntyisi.

Jos B-kieli palautetaan yläkouluun, koko rakennelma on helpompi toteuttaa:
- kaikilla A1-englanti tai isommissa kunnissa muu A1-kieli
- kaikki voivat valita A2-kielen (muun A1-kielen valinneille tässä englanti)
- yläkoulussa A1- ja A2-kielet voivat kaikki olla vain A-kieliä, joten ryhmien järjestäminen helpottuu eli englantia lukee käytännössä koko ikäluokka yhdessä (joku englanninkielinen voi olla saanut vapautuksen)
- yläkoulussa tarjolla B1-ruotsi ja koulun koon mukaan muita kieliä, joista yhden valitsevat ainakin ne, joilla ei ole A2-kieltä - tässä yhtä aikaa voi olla myös erityisopetusta suomen kielessä maahanmuuttajille ja erityisoppilaille, jolloin kaikki ovat mukana B1-palkissa (joitakin vapautuksia lukuunottamatta)
- B2 koulukohtaisesti - voi olla tai olla olematta

Pakon ymmärtäjät pitävät kauheana, että isossa kaupungissa oppilas voi valita A1-ranskan, A2-englannin, B-saksan ja B-espanjan, mutta pikkukylässä ei. No - isossa kaupungissa voi oppilas valita myös musiikkiluokan, laajemman matematiikan ja lukuisia muita erityisherkkuja. Perustaso on se, mikä on tarjolla kaikille.