yo-rakenneuudistuskeskustelusta.
Samaa paatosta ollut näemmä jo silloin.
Tässä muutamia poimintoja:
Herra puhemies! Valiokunta painottaa sitä, että maamme kaksikielisyys ja molempien kansalliskielten osaaminen on ensisijaisen tärkeää riippumatta ylioppilastutkinnossa kirjoitettavista aineista. Koulutusjärjestelmällä on suuri vastuu koko maamme kaksikielisyydestä. Panostus toisen kotimaisen kielen opiskelun kehittämiseen on tärkeää. Valiokunta pitää hyvänä hallituksen esittämiä toimenpiteitä, kuten oppimateriaalien ja opetusmenetelmien kehittämistä, ylioppilastutkinnon koevalintojen säännöllistä selvittämistä sekä b-kielen aikaistamisen selvittämistä. Ne ovat tärkeitä keinoja molempien kotimaisten kielten opiskelumotivaation ja aseman turvaamiseksi myös tulevaisuudessa.
Kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, tämä esityshän säilyttää lukio-opetuksen tason ja yleissivistävyyden ja samoin ylioppilastutkinnon osalta säilyy taso ja vaativuusaste. Tässähän edelleenkin on neljä pakollista ainetta kirjoitettavana, mutta niiden aineiden osalta vain valinnaisuus kasvaa, jolloin pakollisten aineiden osuus ei enää välttämättä ole niin kielipainotteinen kuin tähän saakka, vaan siihen voi nyt valita matematiikan ja reaalin ja sillä tavalla tasapainottaa tätä kielten painotusta.
Hallituksen esityksen pelätään tosiasiallisesti vaikuttavan opiskelijoiden ruotsin kielen taitoon ja harrastuneisuuteen, ja ainakin pitkällä välillä taidon pelätään alentuvan. Perusoikeudellisesti arvioiden merkittävä näkökohta saattaa sisältyä toisen kotimaisen kielen, käytännössä suomenkielisten ruotsin kielen taidon, asemaan yhdenvertaisuuden kannalta. Lainsäätäjällä voidaan katsoa olevan velvoite huolehtia siitä, etteivät perusoikeudet tosiasiallisesti heikkene lainsäädännön seurauksena siten, ettei niiden ydinsisältö enää toteudu. Perusoikeuksilta vaaditaan paitsi muodollista myös tosiasiallista toteutumista. Arvioidaan, että tällä hallituksen esityksellä saattaa olla kielteisiä vaikutuksia suhteessa oikeuteen käyttää tuomioistuimessa ja muissa viranomaisissa äidinkieltään, suomea tai ruotsia. Samoin sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehtiminen samanlaisten perusteiden mukaan saattaa esimerkiksi yhteisissä palveluissa heikentyä. Lisäksi voi heikentyä paitsi ruotsinkielisten oikeus saada palveluja ruotsiksi myös suomenkielisten kyky toimia julkisissa viroissa. Trendi ruotsin kielen kokeeseen osallistumattomuudesta näyttää lisäksi selvästi vahvemmalta miesten kuin naisten keskuudessa, mikä saattaa ennakoida miespuolisten opiskelijoiden aseman heikentymistä jatko-opintoihin pyrittäessä ja ongelmia tasa-arvon toteutumisessa.
esitän, että valiokunnan mietinnöstä poiketen lakiehdotuksen 18 § 2 momentti hyväksytään vastalauseen mukaisessa muodossa, joka kuuluisi seuraavasti:
"Ylioppilastutkintoon kuuluu vähintään viisi koetta. Tutkintoon osallistuvan on suoritettava äidinkielessä ja kirjallisuudessa ja toisessa kotimaisessa kielessä järjestettävät kokeet sekä valintansa mukaan kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat yhdessä vieraassa kielessä, matematiikassa ja kahdessa reaaliaineessa järjestettävät kokeet. Näiden kokeiden lisäksi tutkintoon osallistuva voi suorittaa yhden tai useamman ylimääräisen kokeen."
Mielestäni pelkästään tämä muotoilu täyttää perustuslain vaatimuksen ja ottaa huomioon sen, että Suomi on todella perustuslain mukaan kaksikielinen maa. Suomessa ei harrasteta suomea ja ruotsia, vaan me olemme virallisesti kaksikielinen maa, ja mielestäni sen tulee näkyä myös yleissivistävässä ylioppilastutkinnossa.
Lisää löytyy hakusanallaMitä tulee itse ruotsin kieleen, asia on mielestäni kovin yksinkertainen. Meidän kansalliskielemme ovat suomi ja ruotsi. Meillä on historialliset syyt ja kulttuuritraditio, jonka vuoksi ruotsin kielen osaaminen on myöskin suomenkielisille välttämätöntä, ei sitä varten, että saisi virkoja tai mitä tahansa tämäntapaista, mitä joissakin keskusteluissa on tullut esille, vaan minun mielestäni on yksinkertaisesti hyvin selvää se, että jos esimerkiksi Tove Janssonin muumipeikoista haluaa oppia jotakin ja ymmärtää, miksi sellaisia kirjoja on kirjoitettu, on hyvä, että osaa ne lukea ruotsiksi. Aivan samalla tavalla toivon, että ne, joiden äidinkieli on ruotsi, myös arvostavat sitä, että voivat lukea Aleksis Kiven runoutta tai Seitsemän veljestä ja vaikka siitä runon oravasta, joka nukkuu sammalvuoteellansa suomeksi, koska se avautuu toisella tavalla kuin ruotsiksi käännettynä. Sen vuoksi siis pidän hyvänä, että ruotsin kieltä opiskellaan, ruotsin kieltä osataan, meidän kulttuuritraditiomme ja historiamme vuoksi. Pidän ongelmallisena sitä, että keskustelua pakkoruotsista käydään, kun mielestäni todellakin pitäisi puhua oikeudesta oppia erilaisia asioita. En siis halua opiskella ruotsia siksi, että puhuisin ruotsalaisten kanssa ruotsia vaan haluan oppia ja opiskella ruotsia ja puhua ruotsia siksi, että mielestäni se kuuluu omaan kansalliseen identiteettiini hyvin välttämättömällä tavalla.
"Hallituksen esitys laiksi lukiolain 18 §:n muuttamisesta"
Mikään ei siis ole muuttunut kymmenessä vuodessa- paitsi, että ruotsin suosiota on mitattu-
ja noin puolet kirjoittaa sen. Jos puolet kansasta myös lukee ruotsia, sen luulisin riittävän pakottajille.
Kyllähän ensin pitää lukea, jotta voi kirjoittaa.
No, kielipolitiikka ei näemmä ole ainoa asia, joka on jämähtänyt 60-luvulle-
Politiikan jäykkyys ja joustamattomuus tappaa vielä Suomen!
http://yle.fi/uutiset/hyssala_suomen_so ... origin=rss
Koko meidän sosiaalipolitiikka on vielä aika lailla viritetty 60-luvun sosiaalipolitiikkaan Pekka Kuusen aikoihin. Ei siihen tarvita komiteoita, virkamiehet voi tehdä vanhojen esitysten pohjalta uusia avauksia.
– . Kaikenlaista tällaista voitaisiin kokeilla.
sosiaalipolitiikkaa on yritetty uudistaa useasti, mutta uudistukset ovat aina jääneet kesken.
