Yhdistyksen tuore tiedote aloitteen etenemisestä

[NRR]

linkki pääsivulla:
http://vapaakielivalinta.fi/ajankohtais ... +ruotsilla

Vapaa Kielivalinta ry ehdottaa, että hallitus ryhtyy valmistelemaan lakia vapaaehtoisen ruotsin puolesta. Kieltenopiskelun valinnanvapaus johtaisi maamme kilpailukyvyn kasvamiseen, valtiontalouden säästöihin sekä nostaisi hallituksen kansansuosiota. ---

Vapaa Kielivalinta ry muistuttaa, että nykyinen ruotsin opiskelu ei perustu tarpeelle. ---

Ruotsin pakollisuus on tarpeeton rasite suomenkielisille. --- Palvelut ruotsinkielisille voidaan hoitaa alueellisen tarpeen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien ei tarvitse osata ruotsia. ---

Yhdistys toimittaa keväällä “ruotsi vapaaehtoiseksi” -kansalaisaloitteen eduskunnalle.

[Lalli]

Osaako joku kertoa, mistä löytyisi tiedotteessa viitattu Opettaja -lehti 10/2004? En yhtään epäile viittausta, mutta tällainen teksti olisi hyvä saada skannattuna itsellekin talteen.

[TMK]

Osaako joku kertoa, mistä löytyisi tiedotteessa viitattu Opettaja -lehti 10/2004? En yhtään epäile viittausta, mutta tällainen teksti olisi hyvä saada skannattuna itsellekin talteen.

OAJ:n sivuilla olevasta arkistosta se voisi löytyä, mutta niiden lukeminen taitaisi vaatia jäsenyyden. Voi tietenkin olla, että mielipidekirjoituksia ei ole sinne talletettukaan, sillä en ilmeisesti löytänyt oikeaa. Lieneeköhän lehteä arkistoistu muualle kuin OAJ:n arkistoon? Ainakaan Kansalliskirjaston sivuilta en löytänyt viittausta siihen. Eli jos ei satu tuntemaan ketään arkistoivaa opettajaa, niin helpoin tai ainoa keino lienee ottaa yhteyttä OAJ:hin suoraan. Ehkä siellä joku suostuisi etsimään ja skannaamaan jutun.

[NRR]

En saanut Opettajalehden arkistohakua tuomaan vastausta.

Tässä aiheesta aiemmin palstalla käyty keskustelu lainauksineen:
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewtopic.php?t=98

[Hannu Jussi]

Lallille terveisiä omalta parhaalta tietolähteeltäni.

http://www.pakkoruotsi.net/rkp.shtml

Kannattaa skannata tieteellistä tekstiä eli suoraan tohtori Antti Lappalaisen
VÄITÖSKIRJASTA TAI TEOKSESTA KAMPPAILU PERUSKOULUSTA

[Lalli]

Kiitos vinkeistä.

Kysy.fi-sivustolta löytyi hyvä teksti ja Antti Lappalaisen väitöskirjan nimi:
http://www.kysy.fi/kysymys/peruskoulun- ... ruskouluun

Asiaa on käsitelty väitöskirjassa

Lappalainen, Antti
Peruskoulun opetussuunnitelman syntyprosessi ja peruskouluopetuksen johtamisjärjestelmän muotoutuminen. - Helsinki, 1985. - (Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia ; 28),

jonka lähdeviitteet myös ovat hyödylliset

ja kansanomaisemmin rinnakkaisteoksessa

Lappalainen, Antti
Kamppailu peruskoulusta. - 1985.

Peruskoulun puitelakia, johon määräykset kieltenopetuksesta sisältyvät, käsiteltiin eduskunnassa vuosina 1967-1968. Rafael Paasion hallituksen ((6 SDP, 5 Kesk, 3 SKDL ja 1 TPSL) esityksessä, jonka opetusministeri R. H. Oittinen toi eduskunnalle 21.4.1967 torjuttiin ajatus kahdesta pakollisesta kielestä pedagogisin perustein. Pääsääntöisenä pakollisena kielenä olisi englanti. Lähetekeskustelussa ja sivistysvaliokunnan pyytämissä asiantuntijalausunnoissa toisaalta kuitenkin tähdennettiin pakollisen ruotsin kielen tärkeyttä. Sivistysvaliokunta äänesti asiasta joulukuussa 1967, jolloin hallituksen esittämä yksi pakollinen kieli voitti hallituspuolueiden äänin 10-7. Jo helmikuussa 1967 RKP oli ottanut kantaa asiaa. Tällä taholla katsottiin, että yhden kielen järjestelmä saattaisi ruotsinkieliset koululaiset eriarvoiseen asemaan, koska heidän olisi olosuhteiden pakosta joka tapauksessa opiskeltava maan enemmistökieltä kun suomenkieliset voisivat keskittyä maailmankieleen. Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa RKP:n edustajat vaativat lain käsittelyä perustuslain säätämisjärjestyksessä, mikä kanta jäi vähemmistöön. Asia sai julkisuudessa suuren huomion ja liittyi mm. silloin käymässä olevaan presidentinvaalikeskusteluun. Monet suomalaiset kulttuurihenkilöt puolustivat ruotsin kielen opetusta (mm. Helsingin yliopiston kansleri Paavo Ravila ja ylipormestari Lauri Aho Senaatintorin uudenvuoden puheessaan). Viimein myös presidentti (ja presidenttiehdokas) Urho Kekkonen antoi heille merkittävää sivustatukea puhuessaan RKP:n vaalitilaisuudessa 10.1.1968. Presidentinvaalien yhteydessä myös maan hallitus päätettiin panna uusiksi, ja RKP:lle tarjoutui mahdollisuus tulla mukaan hallitukseen. Puolueen puheenjohtaja Jan-Magnus Jansson ja sihteeri Patrik Lilius saivat ilmeisen vastahakoisen puolueväen hallitukseen menon taakse asettamalla ehdoksi kahden kielen opetuksen säilyttämisen. Uudessa Mauno Koiviston hallituksessa (6 SDP, 5 Kesk, 3 SKDL, 1 TPSL, 1 RKP) opetusministerinä oli Johannes Virolainen, joka oli pontevasti kahden kielen opettamisen kannalla. Tämä näkemys kirjattiin myös hallitusohjelmaan ja asian käsittely eduskunnassa alkoi uudelleen. Sivistysvaliokunnan uudessa äänestyksessä 13.3.1968 yhden kielen puolustajat voittivat 11-6, mutta kahden kielen puolesta äänesti nyt myös kaikkien hallituspuolueiden edustajia. Seuraavassa vaiheessa asiaa ryhtyi käsittelemään uuden hallituksen asettama ministerivaliokunta, johon kuuluivat Virolainen (Kesk), Grels Teir (RKP) ja Anna-Liisa Tiekso (SKDL). Työryhmä päätyi kompromissiin, jonka mukaan pääsääntöisesti kaikki opiskelivat kahta kieltä joskin huonosti ensimmäisessä kielessä menestyneillä olisi ollut mahdollisuus saada vapautus toisesta. Hallituspuolueiden päättävissä elimissä ja eduskuntaryhmissä mielipiteet asiasta jakautuivat, mutta kussakin enemmistö onnistuttiin taivuttamaan kahden kielen kannalle. Oppositiopuolueista kokoomusta mm. taivutteli keskeisten kaupan ja teollisuuden järjestöjen kirjelmä, jossa vaadittiin talouselämän etujen vuoksi kahden pakollisen kielen opetusta. Suuri valiokunta päätyi hallituksen ajaman kahden kielen taakse tiukan väittelyn jälkeen. Vaikka eduskunnan lopullisessa käsittelyssä vielä esitettiin vastaväitteitä, voitti hallituksen ajama kahden kielen sisältämä lakiesitys lopullisessa äänestyksessä 21.5.1968 taakseen 137 ääntä.
Antti Lappalainen arvioi käytyä kiistaa niin, että pedagogiset näkökannat hävisivät kulttuuri- ja puoluepoliittisille näkökannoille. Voittanut puoli korosti pohjoismaista suuntautumista, perinnettä ja maan virallista kaksikielisyyttä. Mitään muuta RKP:n painostuksen muotoa Lappalainen ei tunne kuin hallitukseen osallistumisen tai osallistumattomuuden, mikä lienee normaali politiikan tekemisen tapa. Uusi pääministeri Koivisto tarvitsi hallituksensa parlamentaarisen voiman lisäämistä mm. varmistaakseen tulopoliittiseen ratkaisuun liittyvän valtuuslain hyväksymisen eduskunnassa (näin Juhani Suomi teoksessaan "Taistelu puolueettomuudesta", s. 33). Toisaalta voi ajatella, että nimenomaan Keskustapuolue näki mielellään RKP:n hallituksessa, vahvistihan se porvarillista panosta sosialistienemmistöisessä valtioneuvostossa aikana jolloin eduskunta oli vasemmistoenemmistöinen. Kielikiistaa epäilemättä myös seurattiin Ruotsissa, mm. Ruotsin kouluylihallituksen pääjohtaja seurasi asian kolmatta käsittelyä eduskunnan lehterillä. Virolainen on useissa kirjoissaan selittänyt omaa kantaansa, perusteellisimmin kai kirjassa

Kolmas elämä / Kyllikki Virolainen ja Virolainen. - Porvoo, 1998.

Koulukaupungissaan monikielisessä Viipurissa hän oli yhteydessä moniin ruotsikielisiin ikätovereihin ja opiskeluvuosinaan Helsingissä hän vierasti yliopiston kiihkeätä kielitaistelua. Myöhemmin hän kertoo ottaneensa oppia entiseltä suomalaisuuspolitiikolta presidentti Paasikiveltä, jota vielä oli arvostellut ruotsalaisalueiden suojelemisesta karjalaisen siirtoväen asuttamisen vuosina sodan jälkeen. Paasikivi oli presidenttinä pitänyt äärimmäisen tärkeänä pohjoismaisten yhteyksien vaalimista ja sen yhtenä ehtona ruotsin kielen laajaa osaamista. Virolaisen mukaan Paasikiven kielipoliittinen testamentti oli: "Älkää heikentäkö ruotsin kielen asemaa kouluissa. Jos sen virheen teette, pelkään että kouluihimme tulee toinen vieras kieli eikä se varmasti ole espanja!" Huomattakoon, että Viljo Ripatin mukaan myös Virolaisen vastapeluri R.H. Oittinen niin ikään pohjoismaisten yhteyksien vaalijana oli alkuaan ajatellut, että ainoa pakollinen kieli olisi ruotsi (s. 256-257 teoksessa "R.H.Oittinen : työväen sivistäjästä koulun uudistajaksi". - 1992).

Muuta kirjallisuutta aiheesta (joka nyt ei ole ulottuvillani)

Peruskoulu : synty, kehittyminen ja tulevaisuus / Urho Somerkivi. - Vantaa, 1982.

Svenska folkpartiet 5 : 1956-1970 / Göran von Bonsdorf, Henrik Ekberg. - Helsingfors, 1997

Kamppailu peruskoulusta löytyi ainakin Helsingin kirjastosta.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record ... 8?lang=fin

Antti Lappalaisen väitöskirjakin löytyi Helsingin kirjastosta.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record ... 7?lang=fin

[Hillevi Henanen]

Eipä tuossa ole paljon lisättävää. Niin kauan väännettiin, että saatiin pakkoruotsi kouluihin. Sitten on väännetty 40 vuotta sille "uskottavia" perusteluja.

Työryhmä päätyi kompromissiin, jonka mukaan pääsääntöisesti kaikki opiskelivat kahta kieltä joskin huonosti ensimmäisessä kielessä menestyneillä olisi ollut mahdollisuus saada vapautus toisesta.

Kärsimme siis kovennettua nykyään.

Toisella suupielellä vaaditaan valmistumisaikojen lyhentämistä, ja toisella pakkoruotsin koventamista.
Mikä valmistumisbuumi Suomessa tulisikaan, jos pakkoruotsivelvoite poistettaisiin.
Rvv:t saattavat vuosikausia roikkua hanttihommissa valmistumisen viivästyessä. Osa ei valmistu koskaan.

[TK]

Pakkoruotsittajat ovat menneisyyden vankeja. Pakkoruotsi on kehityksen este.
Elämme jokapäiväisesti satua "Keisarin uuden vaatteet" - kukaan silmäätekevistä ei uskalla julkisesti ääneen sanoa, että keisarilla ei ole enää vaatteita, keisarin vaatteet ovat vuosisatojen saatossa kuluneet loppuun eikä vanhan kuosin mukaisia vaatteita enää valmisteta.

Mitä poliitikot pelkäävät? Käsittääkseni suurin osa poliitikoista tietää hyvin, että pakkoruotsi-systeemi syö suomalaista yhteiskuntaa sisältäpäin loiseläinten parven tavoin, mutta sairauteen ei uskalleta puuttua.

Mitä poliitikot pelkäävät?

[jlo]

Mitä poliitikot pelkäävät? Käsittääkseni suurin osa poliitikoista tietää hyvin, että pakkoruotsi-systeemi syö suomalaista yhteiskuntaa sisältäpäin loiseläinten parven tavoin, mutta sairauteen ei uskalleta puuttua.

Mitä poliitikot pelkäävät?

Samaa kuin kaikki parvieläimet. Jos erotut joukosta, saat turpaasi. Jos et erotu, joku muu parvesta joutuu syötäväksi ja sinä jäät henkiin. Juuri tästä syystä mikä tahansa petoeläin voi terrorisoida saaliseläinparvea, vaikka parvi olisi miten suuri tahansa. Todellisuudessa kotka ei voisi mitenkään pärjätä tuhannelle kyyhkyselle, mutta koska kyyhkyset pelkäävät, saalistus onnistuu aina. Koska saalistus onnistuu, kyyhkyset pelkäävät jatkossakin.
Jos he lopettaisivat pelkäämisen, homma loppuisi lyhyeen.

[Hannu Jussi]

Mitlä ovat x:n parhaat/pahimmat pelottelutaktiikat, pelottavat sanat???

[TK]

Poliitikot pelkäävät tekevänsä poliittisen "virkavirheen", jos he uskaltavat julkisesti kannattaa pakkoruotsin lakkauttamista. Politiikka on virkamiehistynyt, pelätään mahdollisia "virheitä", joiden nojalla voidaan menettää poliittinen kannatus, poliittisin perustein saatu vaikutuspaikka/virka tai odotettavissa oleva poliittisin perustein jaettava virka.

Pakkoruotsissa on kysymys lasten ja nuorten elämästä, heidän tulevaisuudestaan ja näin ollen koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Me emme tee mitään virkavirheitä pelkäävillä poliitikoilla, jotka ajattelevat enemmän omaa mukavuuttaan kuin lasten ja nuorten tulevaisuutta.

Koulutuksesta päättäminen on laajennettua lastensuojelua. Emme tarvitse pelkurimaisia, pikkusieluisia, virkamiesmäisiä poliitikkoja. Tarvitsemme rohkeita, tulevaisuuteen laaja-alaisesti katsovia poliitikkoja, jotka uskaltavat poistaa suomalaisista kouluista kehityksen jarruna olevan pakkoruotsin.

[Lalli]

Nyt on Antti Lappalaisen Kamppailu peruskoulusta käsissä. Näin lyhyen tutustumisen perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta!

Koulunuudistustoimikunnan ehdotusta noudattaen hallitus esitti, että suomenkielisissä kouluissa luettaisiin englantia, mutta ruotsinkielisissä kouluissa voisi sen tilalla olla suomi. Kaupungeissa ja kauppaloissa, joiden asukasluku oli vähintään 20 000, voitiin osalle oppilaista opettaa englantia, osalle toista kotimaista kieltä.

Käydyssä keskustelussa esitettyjä argumentteja vertailemalla voi havaita, että kahta kieltä kannatettiin lähes yksinomaan kulttuuripoliittisin tai puoluepoliittisin perustein. Tavallisimpia perusteita oli ruotsin välttämättömyys pohjoismaisessa yhteistyössä, tarve samastua skandinaviseen yhteisöön, Ruotsin ja Suomen yhteinen menneisyys ja maan virallinen kaksikielisyys. Hallituspuolueiden piirissä käydyissä keskusteluissa esitettiin usein myös puoluetaktinen peruste vaatimalla, että kansanedustajien tulee olla lojaaleja hallitukselle, "jossa on omia miehiä mukana".

Edeltävässä siis viitataan vuosien 1967-68 kielikiistaan. Onko keskusteluihin tullut jotain uusia argumentteja pakkoruotsin puolesta 45 vuodessa, kun maailma ympärillä on muuttunut?

[JV Lehtonen]

Nyt on Antti Lappalaisen Kamppailu peruskoulusta käsissä. Näin lyhyen tutustumisen perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta!

Koulunuudistustoimikunnan ehdotusta noudattaen hallitus esitti, että suomenkielisissä kouluissa luettaisiin englantia, mutta ruotsinkielisissä kouluissa voisi sen tilalla olla suomi. Kaupungeissa ja kauppaloissa, joiden asukasluku oli vähintään 20 000, voitiin osalle oppilaista opettaa englantia, osalle toista kotimaista kieltä.

Käydyssä keskustelussa esitettyjä argumentteja vertailemalla voi havaita, että kahta kieltä kannatettiin lähes yksinomaan kulttuuripoliittisin tai puoluepoliittisin perustein. Tavallisimpia perusteita oli ruotsin välttämättömyys pohjoismaisessa yhteistyössä, tarve samastua skandinaviseen yhteisöön, Ruotsin ja Suomen yhteinen menneisyys ja maan virallinen kaksikielisyys. Hallituspuolueiden piirissä käydyissä keskusteluissa esitettiin usein myös puoluetaktinen peruste vaatimalla, että kansanedustajien tulee olla lojaaleja hallitukselle, "jossa on omia miehiä mukana".

Edeltävässä siis viitataan vuosien 1967-68 kielikiistaan. Onko keskusteluihin tullut jotain uusia argumentteja pakkoruotsin puolesta 45 vuodessa, kun maailma ympärillä on muuttunut?

Ruotsin välttämättömyys pohjoismaisessa yhteistyössä on poistunut, kun kaikki ovat oppineet englantia.
Suomi on liittynyt Euroopan unioniin, Neuvostoliitto ja Varsovan liitto ovat kadonneet,
yhteinen menneisyys on yhä kauempana, kaksikielisyys on ohentunut nanometreissä mitattavaksi..
Samastua voi kukin yksilö ja maa ihan mihin tahansa globalisaatiossa!

Puoluetaktinen peruste on toki olemassa.

Mutta kumpi skenaario on todennäköisempi:
1)Pakkoruotsista luopuminen aiheuttaa dominoefektin, joka johtaa kaksikielisyyden kaatumiseen.

2) Pakkoruotsista luopumisen estäminen aiheuttaa seurausvaikutuksen, jonka seurauksena kaksikielisyyden
järkevyys asetetaan yhä kriittisempään valoon, mikä johtaa kaksikielisyyden kaatumiseen ?

Veikkaan kakkosta!

[Lalli]

Hallituksen kaavailut ruotsittomasta peruskoulusta eivät olleet RKP:n mieleen. Puolueen laajennettu keskushallitus käsitteli asiaa jo ennen hallituksen esityksen antamista ja katsoi, että esitetty kieliohjelma johtaisi suomenkielisten ja ruotsinkielisten oppilaiden eriarvoisuuteen. Peruskoulun suomenkieliset oppilaat voisivat lukea englantia, maailmankieltä, mutta ruotsinkielisen vähemmistön lapset joutuisivat olosuhteiden pakosta lukemaan vieraana kielenä suomea, joka oli muualla maailmassa merkityksetön. Kokouksessa esiintyi myös mielipiteitä, että tällainen tilanne on hallitusmuodon vastainen. Kokous laati asiasta julkilausuman, joka toimitettiin lehdistölle.

Näin siis mitä ilmeisimmin vuonna 1967.

[JV Lehtonen]

Hallituksen kaavailut ruotsittomasta peruskoulusta eivät olleet RKP:n mieleen. Puolueen laajennettu keskushallitus käsitteli asiaa jo ennen hallituksen esityksen antamista ja katsoi, että esitetty kieliohjelma johtaisi suomenkielisten ja ruotsinkielisten oppilaiden eriarvoisuuteen. Kokouksessa esiintyi myös mielipiteitä, että tällainen tilanne on hallitusmuodon vastainen. Kokous laati asiasta julkilausuman, joka toimitettiin lehdistölle.

Näin siis mitä ilmeisimmin vuonna 1967.

Tilanne 2014 johtaa vieraskielisten oppilaiden eriarvoisuuteen:

"Perustuslaki 6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Miksi venäjänkielisen suomalaisen pitää lukea suomea, ruotsia, äidinkieltään ja vierasta kieltä ?
Tasa-arvo toteutuu, kun maahan saadaan yksi pääkieli, YKSI koko maassa virallinen kieli.

Silloin joka ikinen suomalainen lukee äidinkieltään, maan pääkieltä ja vierasta kieltä!
Aivan kuten kaikissa Euroopan maissa tehdään!

Mikä tässä voi olla ongelma ?