Liisa Keltikangas-Järvinen puhuu täyttä asiaa.
Palaan käännökseen myöhemmin jos joku muu ei ehdi sitä ennen.
Professor Liisa Keltikangas-Järvinen:
Nya undervisningsmetoder för oss i rasande fart mot ett klassamhälle där alla inte får plats
Uudet opetusmenetelmät vievät meitä huimaa vauhtia kohti luokkayhteiskuntaa jossa kaikille ei ole sijaa.
Enligt läroplanen ska barn redan i skolan lära sig svårdefinierbara färdigheter för arbetslivet. En av dem är självstyrning, som i värsta fall leder till att bara barn från resursstarka familjer klarar sig.
Liisa Keltikangas-Järvinen är en känd professor i psykologi som gjort sitt livsverk inom personlighetsforskning. Hon har redan länge varit en stark profil vad beträffar barns rätt att bli betraktade som olika personligheter.
Keltikangas-Järvinen är djupt oroad över vad de senaste årens reformer i läroplanen lett till.
När man blundat för så här väsentliga frågor inom barnpsykologi har man enligt Keltikangas-Järvinen förlorat uppfattningen om hur barn är och vad som kan krävas av dem i skolan.Det verkar som att man struntat i hjärnforskningen och det vi vet om hjärnans utveckling, om personlighetsutveckling och om utvecklingspsykologi och bara fokuserat på pedagogiken
― Liisa Keltikangas-Järvinen, professor i psykologi
Och nu har skolan enligt Keltikangas-Järvinen utvecklats i en riktning som är direkt skadlig för en del barn.
Självstyrning innebär att barnen i hög grad ska arbeta självständigt. Det kan i sin tur leda till att en del av arbetet görs hemma med föräldrar eller andra vuxna. Då är det lätt hänt att barn som har föräldrar med hög utbildning klarar sig bättre än barn som inte har lika resurstarka föräld
Opetussuunnitelman mukaan lasten tulee oppia vaikeasti määriteltäviä taitoja työelämään jo koulussa. Yksi niistä on itseohjautuvuus, joka pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että vain varakkaista perheistä tulevat lapset pärjäävät.
Liisa Keltikangas-Järvinen on tunnettu psykologian professori, joka on tehnyt elämäntyönsä persoonallisuustutkimuksessa. Hän on pitkään ollut vahva hahmo mitä tulee lasten oikeudesta tulla nähdyksi erilaisina persoonallisuuksina.
Keltikangas-Järvinen on syvästi huolissaan siitä, mihin viime vuosien opetussuunnitelmauudistukset ovat johtaneet.
Näyttää siltä, että he jättivät huomiotta aivotutkimuksen ja sen, mitä tiedämme aivojen kehityksestä, persoonallisuuden kehityksestä ja kehityspsykologiasta ja keskittyivät vain pedagogiikkaan
― Liisa Keltikangas-Järvinen, psykologian professori
Keltikangas-Järvisen mukaan kun ummistaa silmät niin oleellisilta lapsipsykologian kysymyksiltä, on kadonnut käsitys siitä, millaisia lapset ovat ja mitä heiltä voidaan vaatia koulussa.
Ja nyt koulu on Keltikangas-Järvisen mukaan kehittynyt joillekin lapsille suoraan haitalliseen suuntaan.
Itsejohtaminen tarkoittaa, että lasten on työskenneltävä suurelta osin itsenäisesti. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että osa työstä tehdään kotona vanhempien tai muiden aikuisten kanssa. Silloin on helposti niin, että lapset, joiden vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, pärjäävät paremmin kuin lapset, joiden vanhemmat eivät pysty samaan.´
Enligt Keltikangas-Järvinen är de flesta lärare medvetna om att läroplanen inte är så bra för barn, men det finns också lärare som anser att man kan forma barn så att de passar bättre ihop med läroplanen.
– Utöver forskarna, finns en samling planerare och beslutsfattare som totalt saknar förståelse för lärarnas vardag, konstaterar Liisa Keltikangas-Järvinen.Det finns också en liten forskargrupp som enligt min uppfattning lever i sin egen bubbla utan någon aning om hur vardagen i skolan ser ut
― Liisa Keltikangas-Järvinen
Pedagogiska tyngdpunkter i läroplanerna 1994 - 2014
Läroplanen 1994
Infografik på läroplanens viktigaste målsättningar 1994
Bild: Isabella Moilanen
1994 låg fokus på temabaserat och självständigt lärande. Läroplanen hade ett kognitivt lärandeperspektiv; människan är en informationsbehandlare som kan sätta mål för sig själv och styra sin verksamhet i önskad riktning.
Undervisningen kunde ske i grupp, självständigt eller med läraren som bollplank istället för föreläsare.
Läroplanen 2004
Infografik på läroplanens målsättningar 2004
Bild: Isabella Moilanen
Fokus på självständigt lärande. Eleverna ska i allt större grad arbeta i grupp eller med självständiga projektarbeten. Större tonvikt läggs vid så kallade viktiga ämnen, såsom modersmål och matematik.
Ordet “Självständigt lärande” förekommer 47 gånger, “digital” 4 gånger
Läroplanen 2014
Infografik på läroplanens målsättningar 2014.
Bild: Isabella Moilanen
Stor reform, digitalisering dyker upp som en grundkompetens och allt större fokus ligger på idividuellt och flexibelt lärande. I den här läroplanen nämns “självständigt” 144 gånger och “digitalt” 162 gånger. Sju kompetenser ska genomsyra undervisningen.
Keltikangas-Järvisen mukaan suurin osa opettajista on tietoinen siitä, että opetussuunnitelma ei ole niin hyvä lapsille, mutta on myös opettajia, jotka uskovat, että lapsia voidaan muokata niin, että he sopivat paremmin opetussuunnitelmaan.
Siellä on myös pieni joukko tutkijoita, jotka mielestäni elävät omassa kuplassaan ilman aavistustakaan siitä, miltä koulun arki näyttää
― Liisa Keltikangas-Järvinen
- Tutkijoiden lisäksi mukana on joukko suunnittelijoita ja päättäjiä, joilta puuttuu täysin ymmärrys opettajien arjesta, Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa.
Pedagogi set painopisteet opetussuunnitelmissa 1994 - 2014
Opetussuunnitelma 1994
Infografiikka opetussuunnitelman tärkeimmistä tavoitteista vuonna 1994
Kuva: Isabella Moilanen
Vuonna 1994 painopiste oli teemapohjaisessa ja itsenäisessä oppimisessa. Opetussuunnitelmassa oli kognitiivinen oppimisen näkökulma; ihminen on tiedonkäsittelijä, joka osaa asettaa itselleen tavoitteita ja ohjata toimintaansa haluttuun suuntaan.
Opetus voisi tapahtua ryhmissä, itsenäisesti tai opettajan kanssa kaikulautana luennoitsijan sijaan.
Vuoden 2004 opetussuunnitelma
Infografiikka opetussuunnitelman tavoitteista vuonna 2004
Kuva: Isabella Moilanen
Keskity itsenäiseen oppimiseen. Opiskelijoiden tulee työskennellä yhä enemmän ryhmässä tai itsenäisesti projektityöskennellä. Enemmän painoarvoa ovat niin sanotut tärkeät aineet, kuten äidinkieli ja matematiikka.
Sana "itsenäinen oppiminen" esiintyy 47 kertaa, "digitaalinen" 4 kertaa
Vuoden 2014 opetussuunnitelma
Infografiikka opetussuunnitelman tavoitteista vuonna 2014.
Kuva: Isabella Moilanen
Suuri uudistus, digitalisaatio näkyy perusosaamisena ja painopiste on yhä enemmän yksilölliseen j a joustavaan oppimiseen. Tässä opetussuunnitelmassa "itsenäinen" mainitaan 144 kertaa ja "digitaalinen" 162 kertaa. Opetuksen on läpäistävä seitsemän osaamista.
Utbildningsstyrelsen vill inte diskutera hur självstyrning påverkar inlärningen
De tiderna är förbi då Finland kunde stoltsera med att ha den bästa skolan i världen. Efter 2006 har resultaten i den internationella Pisaundersökningen sjunkit stadigt.
I januari i år publicerade det nationella centret för utbildningsutvärdering, NCU, en rapport som också den visade att läs- och skrivförmågan kraftigt försämrats särskilt i vissa grupper. Bland annat bland svenskspråkiga pojkar. Skillnaden mellan olika skolor har också blivit större.
kaksi matkapuhelinta
Bildtext För mycket tid vid skärmen och för lite tid med läsning är illa för inlärning.
Bild: Jaani Lampinen / Yle
En anmärkningsvärd fråga är hur mycket hemförhållanden styr skolframgången. Det verkar som att föräldrarnas hjälp med skoluppgifter spelar allt större roll. Det här kan i sin tur leda till att barn med till exempel invandrarbakgrund får ett sämre utgångsläge.
En betydande förändring är också att barn och unga läser allt mindre och använder allt mer tid framför olika skärmar.
Enligt professor Liisa Keltikangas-Järvinen är trenden tydlig:
– Forskningsresultat visar tydligt att ju mer undervisningen går ut på självstyrning, desto mer delas eleverna upp i goda och dåliga. Men när Utbildningsstyrelsen ställs inför dessa uppgifter är deras första reaktion att de tror att det är ett skämt, konstaterar Keltikangas-Järvinen
Opetushallitus ei halua keskustella siitä, miten itseohjaus vaikuttaa oppimiseen
Takana ovat ajat, jolloin Suomi saattoi ylpeillä maailman parhaasta koulusta. Vuoden 2006 jälkeen kansainvälisen PISA-tutkimuksen tulokset ovat laskeneet tasaisesti.
Tämän vuoden tammikuussa National Center for Educational Evaluation, NCU, julkaisi raportin, joka myös osoitti, että luku- ja kirjoitustaidot olivat heikentyneet erityisesti tietyissä ryhmissä. Muun muassa ruotsinkielisten poikien parissa. Myös ero eri koulujen välillä on kasvanut.
Merkittävä kysymys on, kuinka paljon kotiolot vaikuttavat koulumenestykseen. Näyttää siltä, että vanhempien apu koulutehtävissä on yhä tärkeämpi rooli. Tämä voi puolestaan johtaa siihen, että esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten lasten lähtöasema on huonompi.
Merkittävä muutos on myös se, että lapset ja nuoret lukevat yhä vähemmän ja viettävät yhä enemmän aikaa erilaisten näyttöjen edessä.
Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan suunta on selvä:
- Tutkimustulokset osoittavat selvästi, että mitä enemmän opetus keskittyy itsejohtamiseen, sitä enemmän opiskelijat jakautuvat hyviin ja huonoihin. Mutta kun opetushallitus kohtaa tämän tiedon, heidän ensimmäinen reaktionsa on, että se on heidän mielestään vitsi, Keltikangas-Järvinen toteaa.
De försämrade resultaten bör tas på allvar
Professorn är förbryllad över att man inte tagit situationen på allvar fast våra resultat sjunkit i flera år.
– Nu hör vi till de OECD-länder vars resultat sjunkit så länge som Pisa- undersökningarna har gjorts. Vi har sett på resultaten och upprepat år efter år att resultaten ännu inte är särskilt dåliga. Men vi har missat den sjunkande trenden, säger Liisa Keltikangas-Järvinen
en äldre dam med grå lockar sitter vid sin dator
Bildtext Liisa Keltikangas-Järvinen är noggrann med att påpeka att Finlands försämrade resultat i Pisa-undersökningar inte beror på för stor invandring. Länder med betydligt fler invandrarfamiljer har bättre resultat.
Bild: Heidi Maria Finnilä / Yle
Undersökningarna visar att inlärningsresultaten är betydligt sämre hos barn med invandrarbakgrund än hos barn med finländsk bakgrund.
– Det här visar att vi inte lyckats särskilt bra med integreringen. Ändå har vi procentuellt sett betydligt färre barn med invandrarbakgrund jämfört med andra länder. En del politiker vill skylla dåliga skolresultat på själva invandringen, men problemet finns inte alls där, hävdar Keltikangas-Järvinen.
Jämfört med andra OECD-länder har vi stora skillnader i skolframgång mellan flickor och pojkar och mellan elever med olika social bakgrund.
– Den här trenden har varit tydlig i flera år. Men varför hajar vi till först nu? undrar Keltikangas-Järvinen.
Varför försämras skolresultaten?
Professor Liisa Keltikangas-Järvinen förundrar sig över att det har varit så svårt för de ansvariga att erkänna att skolresultaten försämrats och analysera vad de försämrade skolresultaten beror på.
När vi diskuterar utmaningar i skolan borde vi enligt henne diskutera skolans vardag och det arbete som lärarna utför dag ut och dag in. Vi borde utforska de element som stressar lärarna och som känns utmanande i vardagen.
I stället verkar det som att vi hellre söker svar utanför skolan. Vi skyller på digitalisering och spel och samhällsförändring och att föräldrar inte längre vill lära sina barn läsa.
Keltikangas-Järvinen anser att skolmyndigheterna blundat för hur stora utmaningar alla skolreformer lett till för dem som går i skola och som jobbar där.
– Vi behöver mer diskussion om hur man strukturerar en skoldag: hurdana skolbyggnader vi bygger, hur vi agerar i skolan, har vi klasser eller inte, om lärarna trivs i skolan och hur mycket självstyrning som ingår i undervisningen.
Enligt professor Liisa Keltikangas-Järvinen finns det hur mycket forskning som helst om de här frågorna i världen.
Det är till exempel vetenskapligt bevisat att elever har bättre arbetsro om de sitter vid enskilda bord i rad än om de sitter i grupper på fyra mitt emot varandra
― Liisa Keltikangas-Järvinen
Men enligt Keltikangas-Järvinen anser vi i Finland att all forskning behöver göras här i Finland för att vi ska kunna lita på resultaten. Och vad självstyrning beträffar har man ännu inte forskat i det i Finland för att det använts som metod här bara under tio år.
Men forskning har gjorts i Tyskland och finländska barns hjärnor är inte på annat sätt funtade än tyska barns hjärnor. Vi kunde bra ta del av tysk forskning i de beslut vi fattar
― Liisa Keltikangas-Järvinen
Och det vi vet oberoende av forskning om självstyrning är att ju mer ansvar för skolarbetet vi ger åt eleverna och ju tidigare vi kräver självstyrning, desto mer ökar pressen i hemmen. Och då är det klart att inlärningsresultaten varierar beroende på hur mycket stöd ett barn får av sina föräldrar.
– Det här i sin tur leder till att barnen delas upp i två grupper beroende på hurdana hemförhållanden de har, suckar Keltikangas-Järvinen.
Huonot tulokset tulee ottaa vakavasti
Professori ihmettelee, ettei tilannetta ole otettu vakavasti, vaikka tuloksemme ovat olleet laskussa jo usean vuoden ajan.
– Nyt kuulumme OECD-maihin, joiden tulokset ovat laskeneet yhtä kauan kuin Pisa-tutkimuksia on tehty. Olemme katsoneet tuloksia ja toistaneet vuodesta toiseen, että tulokset eivät ole vielä kovin huonoja. Mutta laskutrendi on jäänyt meiltä huomioimattai, Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo
Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajataustaisten lasten oppimistulokset ovat huomattavasti huonommat kuin suomalaistaustaisilla.
– Tämä osoittaa, että emme ole onnistuneet integraatiossa kovin hyvin. Prosentuaalisesti mitattuna olemme kuitenkin nähneet huomattavasti vähemmän maahanmuuttajataustaisia lapsia verrattuna muihin maihin. Jotkut poliitikot haluavat syyttää huonoista koulutuloksista itse maahanmuuttoa, mutta ongelma ei ole siinä ollenkaan, Keltikangas-Järvinen väittää.
Verrattuna muihin OECD-maihin meillä on suuria eroja koulumenestyksenä tyttöjen ja poikien välillä sekä eri sosiaalista taustaa omaavien opiskelijoiden välillä.
– Tämä trendi on ollut selvä jo usean vuoden ajan. Mutta miksi havahdumme vasta nyt? ihmettelee Keltikangas-Järvinen.
Miksi koulun tulokset heikkenevät?
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen ihmettelee, että vastuuhenkilöiden on ollut niin vaikeaa myöntää koulutulosten huonontumista ja analysoida, mistä koulutulosten heikkeneminen johtuu.
Hänen mukaansa koulun haasteista puhuttaessa tulisi keskustella koulun arjesta ja opettajien päivästä toiseen tekemästä työstä. Meidän tulee tutkia elementtejä, jotka stressaavat opettajia ja kokevat haasteita jokapäiväisessä elämässä.
Sen sijaan näyttää siltä, että etsimme vastauksia mieluummin koulun ulkopuolelta. Syytämme digitalisaatiota ja pelejä ja sosiaalista muutosta ja vanhempia, jotka eivät enää halua opettaa lapsiaan lukemaan.
Keltikangas-Järvinen uskoo, että kouluviranomaiset ovat sulkeneet silmänsä siltä, kuinka suuriin haasteisiin kaikki kouluuudistukset ovat johtaneet koulua käyville ja siellä työskenteleville.
- Tarvitsemme lisää keskustelua siitä, miten koulupäivä rakennetaan: millaisia koulurakennuksia rakennamme, miten toimimme koulussa, onko meillä luokkia vai ei, pitävätkö opettajat koulusta ja kuinka paljon autonomiaa opetukseen sisältyy.
Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan näitä asioita tutkitaan maailmassa vaikka kuinka paljon.
On esimerkiksi tieteellisesti todistettu, että opiskelijat ovat rennommin töissä, jos he istuvat yksittäisten pöytien ääressä peräkkäin kuin jos he istuvat neljän hengen ryhmissä vastakkain.
― Liisa Keltikangas-Järvinen
Mutta Keltikangas-Järvisen mukaan me Suomessa uskomme, että kaikki tutkimus on tehtävä täällä Suomessa, jotta voimme luottaa tuloksiin. Ja mitä tulee itseohjaukseen, sitä ei ole Suomessa vielä tutkittu, koska sitä on käytetty menetelmänä täällä vasta kymmenen vuotta.
Mutta Saksassa on tehty tutkimusta ja suomalaisten lasten aivot eivät ole erimuotoisia kuin saksalaisten lasten aivot. Voisimme hyvin hyödyntää saksalaista tutkimusta päätöksissämme
― Liisa Keltikangas-Järvinen
Ja itseohjaustutkimuksesta riippumatta tiedämme, että mitä enemmän vastuuta koulutyöstä annamme opiskelijoille ja mitä aikaisemmin vaadimme itseohjausta, sitä enemmän paineet kotona kasvavat. Ja sitten on selvää, että oppimistulokset vaihtelevat sen mukaan, kuinka paljon tukea lapsi saa vanhemmiltaan.
- Tämä puolestaan johtaa siihen, että lapset jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, millaiset kotiolot heillä on, Keltikangas-Järvinen huokaa.
Är all självstyrning faktiskt illa?
Enligt Liisa Keltikangas-Järvinen är förmågan till självstyrning kopplad till utvecklingen av pannloben, ett område av hjärnan som utvecklas sist.
Att vi kräver självstyrning av tioåriga elever är enligt professor Liisa Keltikangas-Järvinen absurt eftersom självstyrning på den nivån egentligen är möjlig först hos personer som fyllt 20 år.
– Vi kräver för mycket för tidigt och vi har den felaktiga uppfattningen att ju mer självstyrning vi kräver, desto mer lär sig barnen. Men eftersom förmågan till självstyrning är beroende av hjärnans utveckling, leder det till att vi stjälper mer än hjälper barnen i deras inlärningsprocess.
Barn behöver tydliga rutiner och råd. Men som det nu är, kräver skolan för mycket och för tidigt
― Liisa Keltikangas-Järvinen
Det är det inte omöjligt att lära barn självstyrning också tidigare. Men man kan inte förutsätta det utan det måste ske genom undervisning, så att man förser eleven med tillräckligt tydliga uppgifter, rutiner, regler, råd och målsättningar.
Onko kaikki itseohjaus todella huonoa?
Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan itseohjautumiskyky liittyy viimeiseksi kehittyvän aivoalueen, otsalohkon, kehitykseen.
Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan se, että vaadimme itseohjausta kymmenvuotiailta opiskelijoilta, on absurdia, sillä itseohjautuminen tällä tasolla on itse asiassa mahdollista vain 20 vuotta täyttäneille.
– Vaadimme liikaa liian aikaisin ja meillä on väärä käsitys, että mitä enemmän itseohjausta me vaadimme, sitä enemmän lapset oppivat. Mutta koska kyky ohjata itseään on riippuvainen aivojen kehityksestä, se saa meidät tekemään vahinkoa enemmän kuin auttamaan lapsia heidän oppimisprosessissaan.
Lapset tarvitsevat selkeitä rutiineja ja neuvoja. Mutta kuten nyt, koulu vaatii liian paljon ja liian aikaisin
― Liisa Keltikangas-Järvinen
Ei ole mahdotonta opettaa lapsille itseohjausta jo aikaisemmin. Mutta sitä ei voi olettaa, vaan sen on tapahduttava opetuksen kautta, jotta saat opiskelijalle riittävän selkeät tehtävät, rutiinit, säännöt, neuvot ja tavoitteet.