Yle: Eka ruotsintunti oli kiva

[NRR]

Olen pohtinut, olisiko 12 lapsen ryhmä saatu kasaan, jos lahjaruotsia ei olisi. Olisiko niin, että niilläkin vanhemmilla, jotka haluavat lapsensa oppivan ruotsia, tulee helposti mieleen, että "mitä suotta, kyllä se aikanaan tulee joka tapauksessa vastaan", ja että aikaisemman aloittamisen mahdollisuus sitten helposti jää käyttämättä. Jos vastuu olisi vanhemmilla eikä Valtiolla, ehkä jotkut lapset aloittaisivat aikaisemmin (ja monet eivät lainkaan). Se on kuitenkin selvää, että niillä luokilla, joilla ruotsia opeteltaisiin, olisi motivaatio varmasti parempi kuin nykyään. Kuten sanoin, lapseni luokalla se ei viime vuonna kutosella olisi voinut huonompi olla.

Osa ruotsinkielisistä on ehdottanut, että pakosta luovuttaisiin mutta niitä, jotka haluavat oppia ruotsia, tuettaisiin niin hyvään ruotsintaitoon kuin mahdollista.

Tämä ei ole ruotsinkieliselle edunvalvontakoneistolle kelvannut. Pakkoruotsin tavoitteena ei ole kielitaito vaan kielivamma - 99% suomenkielisistä ei koskaan ole riittävän kaksikielisiä suru-kaksikielisyyden avaamille urille koulutuksessa, mediassa ja hallinnossa, moni on saatu pakkoruotsin painotuksella madaltamaan koulutustavoitteitaan ja tuntemaan vierautta omassa maassaan.

[Uusi kielipolitiikka]

Jutusta käy tahattoman hupaisasti ilmi, miten vaikeaa ruotsille on keksiä käyttöä:

– Ruotsi on mukavaa ja mielenkiintoista. Mielenkiintoiseksi sen tekee se, että kielenä se on vieras, kun taas englantia kuulee usein.

- Haluaisin oppia puhumaan ruotsia kunnolla, niin voisin kotona puhua isosiskon kanssa ruotsia [tosin isosiskokin on suomenkielinen].

– Täällä Kajaanissa ruotsin taitaminen ei ole niin tärkeää, mutta jos käy naapurimaassa, niin paikallisille olisi kiva puhua sitä,

– En ole koskaan käynyt Ruotsissa, enkä tunne paikallisia ihmisiä, mutta varmasti he ovat mukavia.

Toimittaja yrittää täydentää epätoivoista kuvaa:
– Vaikka Kajaanissa tapaa englantia tai venäjää puhuvia ruotsinkielisiä useammin, oppilaat pitävät ruotsin kielen opiskelua tärkeänä, sillä koskaan ei tiedä milloin sitä kielitaitoa tarvitaan.

Ja opettaja kuvailee Kajaanin lähes osaksi Ruotsia:
– Kajaanin linnan ympäristössä olemme järjestäneet teemaviikkoja. Meillä on rikas ruotsinkielinen ympäristö, vaikka sitä ei puheena kuule niin paljon kuin Etelä-Suomessa tai rannikolla.

Että sellainen "rikas ruotsinkielinen ympäristö". Ja siis pakollista ruotsia on ihan vain muutama tunti, alakoulusta yliopistoon....

Koulutuksen arviointikeskus KARVI kannanotossaan pakkoruotsin lisäämiseksi peruskoulussa 2022:

Pelkkä tuntimäärän lisäys ei tuo ratkaisua ruotsin kielen osaamisongelmaan. Tuntimäärän lisäys voi
parantaa joidenkin oppilaiden osaamista, mutta se ei korjaa asenneongelmaa, joka on varsin-kin B1-
ruotsissa yksi opetuksen suurimmista haasteista (esim. Tuokko 2009). Opiskelijat eivät koe ruotsin
kieltä hyödyllisenä arkipäivän tilanteiden, tulevien opintojensa tai työelämän kannalta. Myös ruotsin
kielen vapaaehtoisuus ylioppilastutkinnossa on todettu heikentäneen ruotsin kielen osaamistasoa ja
motivaatiota opiskella ruotsia. Oppilaat eivät hyödynnä arkipäivän elämässä esiin tulevia ruotsin
kielen tarjoumia siinä määrin kuin esimerkiksi englannissa (Härmälä 2023 tulossa; Härmälä ym.
2022).

[Uusi kielipolitiikka]

A1-ruotsinryhmään olisi tarvittu vähintään 12 ilmoittautunutta yli 30.000 asukkaan alueelta. Arvatkaapa, montako ilmoittautui? Oman lapseni lisäksi kolme. Noin yksi kymmenestä tuhannesta. Yksi. Kymmenestä. Tuhannesta.

Että niin suosittua ruotsi täällä Tampereella on - tai oli ainakin kevättalvella 2013. Eikä olla lähelläkään itä-Suomea.

Toisto ja yhteenveto: Ei ihme, että ruotsia tungetaan kurkusta alas väkisin - eihän sitä muuten syötäisi.

Ei tällaisia.
Väite sisältää niin ison harhan ettei se ainakaan edistä asiaamme.

Suhdeluku ei tietenkään ole 3 / asukasluku.
VAAN
3 / A1-ruotsinryhmään kelvollisten oppilaiden määrä.

Vuonna 2019 Tampereella koko kaupungin ekaluokkalaisten joukosta
0,3% valitsi ruotsin A1- kieleksi seitsemän kielen valikoimasta.
Ruotsi oli ainoa kieli, johon ei syntynyt aloittavaa ryhmää.

Ikäluokka on yleensä noin 1% väestöstä.
Koko Suomi 50000, Tampere runsaat 2000.

0,3% 2000:sta on 6 oppilasta koko Tampereen alueella. (2019)

[Uusi kielipolitiikka]

propakkoruotsikatsaus Kajaanista, missä oli haastateltu lapsia ensimmäisen ruotsintunnin jännittävissä tunnelmissa ja saatu sinisilmiltä hymyileviä kommentteja: https://yle.fi/uutiset/3-9780829

On tämä melkoinen maailma. Voiko media vielä sitkeästi jatkaa silmien ja suiden sulkemista realiteeteilta?

Kyllä voi. Esim Yleisradio.
Mutta ei ihan koko media

Kommentti: Pakkoruotsi on punainen vaate – tällaista palautetta sain opettajilta
Ruotsin kielen opiskelu pitäisi muuttaa vapaaehtoiseksi Suomessa, kirjoittaa politiikan toimittaja Suvi Hautanen.

IELENKIINTOINEN tulkinta on se, että pakkoruotsi-sanan käyttö tekisi asiasta poliittisen, jota ruotsin opiskelun lisääminen ei muutoin olisi. Ajatus on naurettava, sillä totta kai päätös on poliittinen.

Ruotsia puhuu äidinkielenään viisi prosenttia suomalaisista, ja enimmäkseen maantieteellisesti hyvin rajoitetulla alueella. Ruotsin opetuksen lisäämisen taustalla on Rkp:n puheenjohtajan Anna-Maja Henrikssonin huoli siitä, että ruotsinkielinen väestö ei saa peruspalveluita omalla äidinkielellään etenkään pääkaupunkiseudulla.

Mitä tulee ruotsin kielen opiskelun motivaatio-ongelmiin, vapaaehtoisuus on avain siihenkin. Kyse ei ole siitä, että pakkoruotsi-sanan käyttö olisi pilannut kielen maineen, vaan siitä, että ruotsin kielen opiskelun pakollisuus lietsoo kollektiivista asenneongelmaa kieltä kohtaan sukupolvesta toiseen. Se on sääli, sillä kieltä saattavat alkaa karsastaa nekin, joille ruotsista voisi olla hyötyä esimerkiksi työelämässä.

AIDOSTI motivoituneet opiskelijat turvaisivat todennäköisesti paremmin ruotsinkielisten palvelut kuin pakolliset ruotsin opinnot läpikahlanneet opiskelijat, jotka eivät käytännössä pärjää ruotsilla. Laatu korvaisi määrän. Lisäksi pakollisesta ruotsista luopuminen jättäisi tilaa muiden vieraiden kielten valinnalle.

[Uusi kielipolitiikka]

Byrokraatti:

Pelkkä tuntimäärän lisäys ei tuo ratkaisua ruotsin kielen osaamisongelmaan. Tuntimäärän lisäys voi
parantaa joidenkin oppilaiden osaamista, mutta se ei korjaa asenneongelmaa, joka on varsinkin B1-
ruotsissa yksi opetuksen suurimmista haasteista (esim. Tuokko 2009). Opiskelijat eivät koe ruotsin
kieltä hyödyllisenä arkipäivän tilanteiden, tulevien opintojensa tai työelämän kannalta.
Oppilaat eivät hyödynnä arkipäivän elämässä esiin tulevia ruotsin
kielen tarjoumia siinä määrin kuin esimerkiksi englannissa (Härmälä 2023 tulossa; Härmälä ym.
2022).

Vapaa media:

Mitä tulee ruotsin kielen opiskelun motivaatio-ongelmiin, vapaaehtoisuus on avain siihenkin. Kyse ei ole siitä, että pakkoruotsi-sanan käyttö olisi pilannut kielen maineen, vaan siitä, että ruotsin kielen opiskelun pakollisuus lietsoo kollektiivista asenneongelmaa kieltä kohtaan sukupolvesta toiseen. Se on sääli, sillä kieltä saattavat alkaa karsastaa nekin, joille ruotsista voisi olla hyötyä esimerkiksi työelämässä.

AIDOSTI motivoituneet opiskelijat turvaisivat todennäköisesti paremmin ruotsinkielisten palvelut kuin pakolliset ruotsin opinnot läpikahlanneet opiskelijat, jotka eivät käytännössä pärjää ruotsilla. Laatu korvaisi määrän. Lisäksi pakollisesta ruotsista luopuminen jättäisi tilaa muiden vieraiden kielten valinnalle.

Molemmat tunnistavat ongelman, mutta byrokraatti korjaisi sen
lisäämällä pakkoa ja aivopesua.
Vapaasti ajatteleva vapaa media korjaisi ongelman poistamalla pakon.

Aivan kuten kansan valtaenemmistökin..

[NRR]

Koko ajan vastakkain hallinnon hellimä "lisää pakkoa" ja ihmisten vapaustoive, toisaalla RKP&folktinget verkostoineen ja toisaalla ei-ruotsinkielinen kansa, se pesemätön kansa, jonka kohtaaminen aina järkyttää eliittiä.

Opetushallitus nimesi pakon perusteet syksyllä 2022:
1) eduskunta päättänyt
(RKP:n lehmänkaupat 1968)
2) kielistrategia tehty
(RKP:n oikeusministerin ohjauksessa 2012 & 2021)
3) pakkoa peesaavat verkostot puolsivat pakkoa opstyössä
(2014, hallinnosta pyydetyt lausunnot)

Kansalliskielistrategia tässä se oleellinen. Siihen RKP kirjautti (pikästi ja hämärästi) sen, mitä he olisivat toivoneet jo perustuslaissa lukevan: puhetta kahdesta mystisesti symmetrisestä kansalliskielestä, joita molempia opiskellaan, koska virkamiesten palveluvelvoite ja Nordenin identiteettivelvoite.

Tämä on monin tavoin sivistyksen ja demokratian irvikuva