Tutkimus: Ruotsin tuntimäärän lisääminen on resurssien haaskausta, koska ruotsille ei ole koulun ulkopuolella käyttöä

[Uusi kielipolitiikka]

Kaisa Hahl & Toni Mäkipää
Helsingin yliopisto
Vertailututkimus opetussuunnitelmien ja opetus-
määrien vaikutuksesta ruotsin kielen oppimiseen

nne ruotsin opiskeluun muuttui kielteisemmäksi jo vuodesta 2001 vuoteen
2008 mennessä (Karvi 2020). Peruskoululaisten motivaatiota tarkasteltiin silloin kol-
mella ulottuvuudella: oma arvio kielenhallinnasta, hyötynäkökulma ja aineesta pitä-
minen. Pojat suhtautuivat ruotsiin selvästi kielteisemmin kuin tytöt, ja heillä oli ne-
gatiivisemmat vastaukset kaikilla ulottuvuuksilla: erityisesti monet pojat olivat sitä
mieltä, että he osaavat ruotsin kieltä heikosti. (Tuokko 2011; Takala 2012). [*]Vain 5 %:lla
oppilaista ruotsi kuului lempiaineisiin ja vain 29 % oppilaista opiskeli sitä mielellään.
Toisaalta oppilaista 43 % koki ruotsin osaamisen tärkeäksi. (Takala 2012). Vaikka tytöt
pitivät ruotsin kieltä hyödyllisenä, he eivät kuitenkaan pitäneet siitä aineena kovin
paljon (Tuokko 2011). Oppilaista 42 % katsoi ruotsin tarpeelliseksi jatko-opinnoissa
ja 35 % piti sitä tarpeellisena työelämässä (Takala 2012).
Tutkimuksissa on todettu, että myös ammatillisten perustutkinto-opintojen
opiskelijoilla on kriittinen suhtautuminen omaan ruotsin kielen taitoonsa. Kun hei-
tä pyydettiin arvioimaan omia tuottamistaitojaan, suullisessa kielitaidossa 50 %
ja kirjoittamisessa vain 45 % opiskelijoista arvioi taitonsa tasolle A1. Opettajat ar-
vioivat heidän taitonsa kuitenkin hieman korkeammalle. (Kantelinen 2011.) Myös
korkeakouluissa joudutaan kertaamaan opiskelijoiden ruotsin perustaitoja lukion
jälkeen, sillä noin viidennes opiskelijoista ei saavuta valtionhallinnon kielitutkinnon
tyydyttäviä taitoja vastaavaa ruotsin kielen tasoa (B1-taso) (Rossi ym. 2017). Tutkijat
ovat ehdottaneet, että varsinkin miespuolisten oppilaiden ja opiskelijoiden moti-
vaation ja oppimistulosten kohentamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota (esim.
Juurakko-Paavola 2012).

Vapaa-ajalla koulun
ulkopuolella oppilaat kertoivat käyttäneensä englantia runsaasti, ja he olivat koke-
neet myös oppivansa varsinkin sanastoa ja puhumista. Englannin opiskelijat olivat olleet aktiivisia oppimismahdollisuuden etsijöitä. Siten he kokivat olleensa kielen
kuluttajia ja käyttäjiä. Sen sijaan ruotsin opiskelijat eivät olleet löytäneet samanlai-
sia tarjoumia ruotsin kielen käytölle koulun ulkopuolella, vaikka
tutkijoiden mukaan ( lue: RKP:n lahjomien "tutkijoiden")
niitä olisi ruotsin kielellä yhtä lailla tarjolla kuin englannin kielellä. Osa ruotsin opis-
kelijoista oli ollut passiivisia, eivätkä he olleet etsineet ruotsin kielen oppimismah-
dollisuuksia vapaa-ajallaan. Osa taas oli ollut passiivisia kuluttajia eli kuuntelijoita
tai lukijoita mutta vain satunnaisesti produktiivisia kielenkäyttäjiä. (Kalaja ym. 2011.)

Englannin ja ruotsin osaamisessa ja sen käyttämisessä oli siis suuria eroja, ja opiskeli-
jat kokivat osaavansa ja käyttävänsä englantia huomattavasti enemmän kuin ruotsia.

Tulosten perusteella on kuitenkin ilmeistä, että ruotsin opetuksessa on syytä
paneutua enemmän rakenteiden ja sanaston opetukseen. Vaikka perusopetuksen
opetussuunnitelman perusteissa (POPS 2014) painotetaan kielen tuottamista suulli-
sesti sekä kirjallisesti, oikeakielisyys ja monipuolinen sanasto ovat tärkeitä työkaluja,
jotta oppilas voi ilmaista itseään selkeästi ja moniulotteisesti. Siispä ehdotamme,
että opettajat varaavat hieman enemmän aikaa oppilaille vaikeuksia tuottavien ra-
kenteiden opettamiseen, kuten verbien, adjektiivien ja substantiivien taivuttamisen
käsittelyyn. Toinen kehityskohta liittyy luetun ymmärtämiseen, jossa heikoimmat
tulokset tulivat kaupunkikoulun kevään 2021 aineistossa. Kaupunkikoulun tulosten
vertailu osoitti, että lisätunnit ovat suurimmaksi osaksi kohentaneet oppilaiden tai-
toja. Luetunymmärtämistehtävissä suoriutuivat kuitenkin heikoimmin ne oppilaat,
joilla oli ollut eniten tunteja. On mahdollista, että lisätunneista huolimatta luetun
ymmärtämisen taitoja ja strategioita ei ole harjoiteltu tarpeeksi. Tämän vuoksi suo-
sittelemme, että ruotsinopettajat käsittelevät entistä laajemmin eri tekstityyppejä ja
opettavat strategioita tekstin käsittelyyn ja ymmärtämiseen.

olisi tärkeää,
että opettajat tukevat ja kannustavat oppilaita entistä enemmän hyödyntämään
ruotsia arjessaan. Kuten Kalaja ja kumppanit (2011) toteavat, oppilaat hyödyntävät
vapaa-ajallaan enemmän englantia kuin ruotsia. Jos oppilaat hyödyntäisivät ruot-
sia enemmän vapaa-ajalla, se todennäköisesti tukisi oppilaiden ruotsin oppimista ja
saattaisi jopa nostaa oppilaiden osaamisen tasoa. Siksi olisi tärkeä pohtia, miten yh-
teistyö kotien ja lähiympäristön kanssa voisi kohentaa innokkuutta ruotsin oppimi-
seen ja sen käyttämiseen. Esimerkiksi suomen- ja ruotsinkielisten koulujen välinen
yhteistyö on tähän mennessä heikosti hyödynnetty resurssi, joten sen kehittämiseen
olisi järkevä panostaa.

Tämä todistaa, että pakkoruotsittajat ovat täysin hukassa ja yrittävät väkisin vääntää maailmaa oman ihanteensa mukaiseksi eivätkä tajua elävänsä kansan arkitodellisuudesta irrallaan, jossain aivan omissa sfääreissään..

Mutta opetushallitus jakaa auliisti rahaa hankehumppaan:

Sama todellisuuden kieltäminen ohjenuoranaan.

Yhteinen haaste on, että sekä suomen- että ruotsinkieliset lapset ja nuoret kokevat pärjäävänsä englannin kielellä kaikissa yhteyksissä ja että kiinnostus toista kotimaista kieltä kohtaan on laskeva.

5% = 95%

Haettava rahoitus ja rahoituskausi
Opetushallitus asettaa haettavaksi Opetus- ja kulttuuriministeriön toisen kotimaisen kielen kehittämisohjelman määrärahasta tähän tarkoitukseen 160 000 euroa.

Valtionavustuksen käyttötarkoitus

Kielisuihkutoiminta toisessa kotimaisessa kielessä (ruotsi/suomi) varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Kielisuihkutoiminnalla toisessa kotimaisessa kielessä pyritään muun muassa uteliaisuuden ja kiinnostuksen herättämiseen kieltä ja kielellistä ympäristöä kohtaan. Lisäksi tavoitteena on korostaa oppimisen iloa ja tarjota lapsille mahdollisuus tutustua toiseen kotimaiseen kieleen erilaisten aktiviteettien kuten pelien, leikin, laulun ja musiikin avulla.

Hanke, jota myönnettävällä valtionavustuksella rahoitetaan voi sisältää yhden tai useamman seuraavista varhaiskasvatusta ja/tai esiopetusta koskevista toisen kotimaisen kielen kehittämisohjelman tavoitteista:

kehittää ja edistää toisen kotimaisen kielen kielisuihkutoimintaa sekä turvata opintojen jatkumoa
aloittaa uusia verkostoja sekä kehittää ja hyödyntää nykyisiä verkostoja toisen kotimaisen kielen oppimisen vahvistamiseksi
laatia materiaalia ja levittää hyviä toimintatapoja toisen kotimaisen kielen kielisuihkutoiminnassa
levittää hankkeen tuloksia ja tuotoksia sekä tietoa huoltajille kielisuihkutoiminnasta ja toisen kotimaisen kielen opintojen hyödyistä

[Uusi kielipolitiikka]

Yhteinen haaste on, että sekä suomen- että ruotsinkieliset lapset ja nuoret kokevat pärjäävänsä englannin kielellä kaikissa yhteyksissä ja että kiinnostus toista kotimaista kieltä kohtaan on laskeva.

Kyllä Suomessa nuoret kokevat tulevansa toimeen suomen kielellä..
Ruotsia ei tarvita mihinkään, koska 5% on 5%, ei 50%!

[NRR]

Ruotsille ei ole tarvetta.

Mutta pakkoruotsi on ruotsinkielisten edunvalvonnan hanke numero yksi.

Yli kymmenen vuotta sitten (2010) RKP & folktinget asettivat tavoitteeksi pakkoruotsin lisäämisen vaaditun purkamisen sijaan. Järjettömältä tuntuneen hankkeen kulmakiviä olivat pakkoruotsin varhaistaminen alakouluun ja sen tuntimäärän lisäys.

Siis RKP otti jälleen tehtäväkseen muitten kieltenopetuksen tärväämisen.

Muistan miten tälle naurettiin. Hanke oli niin ummehtunut, ajastaan jäljessä monikielistyvässä maassa. Päinvastoin, pakkoruotsin purkaminenhan oli ajankohtaista, keskustelu ruotsipakosta luopumisesta täytti yleisönosastoja. Jopa toimittajat tekivät juttuja aiheesta. Tehtiin galluppeja, joissa ruotsipakon suosio oli olematon.

Eikä kenestäkään suomenkielisten ja muitten kielivähemmistöjen kieltenopetuksen vaikeuttamisen pitänyt olla ruotsinkielisten asia.

Pedagogit eivät tätä pakkoruotsin varhaistusta & lisäystä kannattaneet, eivät edes ruotsinopet silloin. Nähtiin sen vaikeuttavan muita kieliopintoja.

Muut puolueetkaan eivät tätä pakkoruotsin varhaistusta & lisäystä kannattaneet.

Mutta kuinkas kävi. Kymmenessä vuodessa RKP hoki "ei ole mistään poissa", "lisää kieliä", "matikan ja enkun ylivalta"...

Lehmänkauppa kerrallaan edettiin.

Kotitehtäväksi jätetään miettiä, miten RKP & folktinget tekivät sen taas.

[SJONS]

Arkielämän kokemuksia! Olen pitkään väitellyt pakko-ja virkaruotsin vaatimuksesta eräällä keskustelupalstalla. Eräs Pohjanmaalta kotoisin oleva kielenkääntäjä ei pidä mahdollisena vapauttaa suomenkielisiä näistä vaatimuksista, koska koko maassa on tarjottava palvelut heidän äidinkiellään. Tämä henkilö asuu ja työskentelee parhaillaan kunnassa, jossa suomenkielisiä asuu 97,4%, ruotsinkielisiä 0,2% ja muunkielisiä 2,4% eli kenen kanssa suomenkieliset käyttävät tuossakin kunnassa pakkoruotsiaan.

Toinen vänkääjä toteaa, että valinnaisena ruotsi olisi mahdoton toteuttaa, koska ryhmäkoot !!! Tänä päivänä opetetaan kieliä etäopetuksena, koska ryhmiä ei saada riittävän suuriksi. Eli valinnaisuus voidaan aivan hyvin toteuttaa, jos halua, tahtoa ja ymmärrystä löytyy. Lisäksi ryhmäkoot ovat muutettavissa ja sovellettavissa.

Jossakin kommentissa kerroin, että suomalaiset opiskelevat pakkoruotsia, koska heidän halutaan tarjoavan valtion takaamat palvelut ruotsinkielisille koko maan alueella. Mainitsin, että suomenkielisten vaaditaan palvelevan kielivähemmistöä....eli koulutetaan palvelijoiksi. Keskustelija väitti minun provosoivan, Otin esille sivistysvaliokunnan puheenjohtajan lausunnon, jossa hän nimenomaan totesi, että pakkoruotsista ei voida luopua, koska suomenruotsalaisille on taattava palvelut ja niitä ei voida toteuttaa elleivät suomenkieliset opiskele ruotsia.

Perustuslaki on yksi, johon vedotaan ja muita syitä löytyy, mutta en ole antanut periksi! Vastaan kielille, jotka jotakin väittävät, selitän, selitän....

[Uusi kielipolitiikka]

Kotitehtäväksi jätetään miettiä, miten RKP & folktinget tekivät sen taas.

Röyhkeydellä, kuten aina.

Toisaalta Henriksson epäonnistui surkeasti kahdessa vähemmistöjen kannalta oikeasti merkittävässä tehtävässä:

Hän ei saanut Ahvenanmaan itsehallintolakia uudistettua eikä liioin aikaan
saamelaiskäräjälakia, vaikka RKP markkinoi itseään "kaikkien vähemmistöjen puolustajana". Me toki tiedämme, että RKP ajaa vain ruotsin kielen asiaa, mutta Ahvenanmaan uudistuksen epäonnistuminen kertoo, ettei se aja edes sitä kunnolla..

RKP:n suurimmaksi saavutukseksi Marinin hallituksessa
jääkin suomenkieliseen
enemmistöön kohdistuvan kiusanteon tehostaminen!!

(Tosin yo-pakkoruotsia se ei onnistunut palauttamaan, mutta ainoana aineena ruotsin tuntimäärää lisättiin..kustannuksista piittaamatta)

[Uusi kielipolitiikka]

Arkielämän kokemuksia!

Toinen vänkääjä toteaa, että valinnaisena ruotsi olisi mahdoton toteuttaa, koska ryhmäkoot !!! Tänä päivänä opetetaan kieliä etäopetuksena, koska ryhmiä ei saada riittävän suuriksi. Eli valinnaisuus voidaan aivan hyvin toteuttaa, jos halua, tahtoa ja ymmärrystä löytyy. Lisäksi ryhmäkoot ovat muutettavissa ja sovellettavissa.

Jossakin kommentissa kerroin, että suomalaiset opiskelevat pakkoruotsia, koska heidän halutaan tarjoavan valtion takaamat palvelut ruotsinkielisille koko maan alueella. Mainitsin, että suomenkielisten vaaditaan palvelevan kielivähemmistöä....eli koulutetaan palvelijoiksi. Keskustelija väitti minun provosoivan, Otin esille sivistysvaliokunnan puheenjohtajan lausunnon, jossa hän nimenomaan totesi, että pakkoruotsista ei voida luopua, koska suomenruotsalaisille on taattava palvelut ja niitä ei voida toteuttaa elleivät suomenkieliset opiskele ruotsia.

Perustuslaki on yksi, johon vedotaan ja muita syitä löytyy, mutta en ole antanut periksi! Vastaan kielille, jotka jotakin väittävät, selitän, selitän....

Niin, ehkä poliitikot tosiasiassa provosoivat kansaa väittäessään, että pakkoruotsia on luettava, jotta eliittivähemmistöä voidaan palvella ruotsiksi.. Ehkä Vahasalo onkin oikeasti taitava provokaattori..
siksi oppilaat eivät tuntien lisäämisestä huolimatta halua oppia pakotettuina nöyryyttävää palvelusväen kieltä,
vaan hyötyenglantia, jolla on huima käyttöarvo koulun ulkopuolella.

Ruotsi on pakollinen, koska vapaaehtoisesti sitä ei kukaan lukisi.
Niinhän Paavo Lipponenkin aikoinaan "tunnusti".

Kaikista pakotetuista ehkä 5% saavuttaa oikean kielitaidon,yli 90% jää alle hyvän osaamisen eli tuhlaa aikaansa.

Eli tässäkin 95% mobilisoidaan tekemään pakotettuina uhrauksia, jotta 5% saa erityisasemaan..

[Uusi kielipolitiikka]

Sama päättely käyvät ilmi myös Koulutuksen arviointineuvoston lausunnosta ruotsin tuntien lisäämisestä..

Tuntimäärän lisäys ei paranna ruotsin kielen osaamista ennen kuin, kun opiskelijoiden asenne- ja
motivaatio-ongelmaan löydetään ratkaisuja.

Siksi nämä ongelmat tulee huomioida erityisen pai-
nokkaasti perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014) tehtävissä muutoksissa ja täydennyksissä koskien opetuksen keskeisiä tavoitteita ja sisältöjä.

Huomio:(Aivopesua lisää, opettajat politrukkeina?)

Oppilaan toimijuutta ja omaa
aktiivisuutta tavoitteiden asettelussa, erilaisten kielenoppimismahdollisuuksien löytämisessä ja
ruotsin kielen hyödyllisyyden ymmärtämisessä tulee korostaa sisältöjen ja tavoitteiden kuvauksissa.

Myös ryhmäkokojen pienentäminen ja oppilaiden ryhmitteleminen ruotsin osaamisen perusteella
voi edesauttaa tavoitteiden saavuttamista ja parantaa tuntien työrauhaa.
(Mistä rahat? Matematiikasta?)

B1-ruotsin oppijoissa on
myös heitä, jotka haluavat oppia ja kehittää kielitaitoaan, joten myös heidän oppimis-potentiaaliaan
ei tule unohtaa vaan opetusta on voitava eriyttää sekä ala- että ylöspäin.
(Mutta pakosta ei voi luopua,ei millään)

[Uusi kielipolitiikka]

B1-ruotsin oppijoissa on
myös heitä, jotka haluavat oppia ja kehittää kielitaitoaan, joten myös heidän oppimis-potentiaaliaan
ei tule unohtaa

Miksei panostaa näihin ja jättää muut rauhaan?
Vai eikö "heitä" ole lopulta paria-kolmea enempää??

(Onko muuten Karvin tekstin kirjoittanut taas joku ruotsinkielinen?
Ei vaikuta sujuvalta suomelta..sentään laadunvarmistusorganisaatio kyseessä.)

[pentti]

Ruotsi on Suomessa selvästi alueellinen kieli. Uudet maakunnat tarjoavat erinomaisen pohjan ruotsinkielisten palvelujen ja niiden vaatiman opetuksen alueelliseen eriyttämiseen. Hillevin lukujen pohjalta maakunnat on jaettavissa kolmeen ryhmään.

Ensimmäisessä ryhmässä ruotsinkielisten osuus on alle 1 %. Heille pitäisi riittää tulkkauspalvelut niin kuin muillekin vähemmistökieliryhmille. Näitä maakuntia on valtaosa (14).

Toiseen ryhmään kuuluvat Keski-Pohjanmaa, Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Näissä on ruotsinkielisiä haarukassa 5-10 %. Tämä jää vielä yleisesti käytetyn vähemmistökielirajan (20 %) alapuolelle, mutta lukumääräisesti heitä on sen verran, että pystyisivät itse järjestämään omat palvelunsa, jos apuna on vielä vapaaehtoisia ruotsinlukijoita.

Jäljelle jää Pohjanmaa, joka on ainoa kaksikielinen maakunta Suomessa. Siellä palvelujen järjestäminen molemmilla kielillä luulisi olevan helppoa. Maakunta saisi itse päättää miten asian hoitavat, kunhan jättävät muun Suomen rauhaan.

Mitään tarvetta pakolliselle ruotsin kielen opetukselle ei näin jäisi.

[Uusi kielipolitiikka]

Ruotsi on Suomessa selvästi alueellinen kieli. Uudet maakunnat tarjoavat erinomaisen pohjan ruotsinkielisten palvelujen ja niiden vaatiman opetuksen alueelliseen eriyttämiseen. Hillevin lukujen pohjalta maakunnat on jaettavissa kolmeen ryhmään.

Ensimmäisessä ryhmässä ruotsinkielisten osuus on alle 1 %. Heille pitäisi riittää tulkkauspalvelut niin kuin muillekin vähemmistökieliryhmille. Näitä maakuntia on valtaosa (14).

Toiseen ryhmään kuuluvat Keski-Pohjanmaa, Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Näissä on ruotsinkielisiä haarukassa 5-10 %. Tämä jää vielä yleisesti käytetyn vähemmistökielirajan (20 %) alapuolelle, mutta lukumääräisesti heitä on sen verran, että pystyisivät itse järjestämään omat palvelunsa, jos apuna on vielä vapaaehtoisia ruotsinlukijoita.

Jäljelle jää Pohjanmaa, joka on ainoa kaksikielinen maakunta Suomessa. Siellä palvelujen järjestäminen molemmilla kielillä luulisi olevan helppoa. Maakunta saisi itse päättää miten asian hoitavat, kunhan jättävät muun Suomen rauhaan.

Mitään tarvetta pakolliselle ruotsin kielen opetukselle ei näin jäisi.

Alueellisia ratkaisuja ovat esittäneet vuosien varrella monet tutkijat esim Pasi Saukkonen ja Kotus-tutkija Räsänen.

Ne kaatuvat aina suomenruotsalaisten venäläistyyppiseen suoja/puskurialue -vaatimukseen

Heille ei riitä, että saavat toteuttaa ruotsalaisuuttaan oman yksikielisen maakuntansa (Åland) ja kaksikielisen maakunnan (Österbotten-Pohjanmaa) sisällä, vaan heillä on venäläistyyppinen vaatimus suoja-alueesta.. esim Kymenlaakson hyvinvointialue on "kaksikielinen", vaikka ruotsinkielisiä on alle 1%.

Näen hätkähdyttävää samankaltaisuutta Venäjän toiminnassa Ukrainassa ( vaaditaan suojavyöhyke, joka ensin suojaa entisiä rajoja, mutta muuttuu pian uudeksi rajaksi, jolle taas pitää luoda uusi aluevaltaus ja uusi suojavyöhyke jne.)

Ruotsalainen alue siis vaatii koko Suomen suojavyöhykkeeksi.

Venäläisillä ja suomenruotsalaisilla on samanlainen psykologia.
Ruokahalu kasvaa syödessä.
Jos heille antaa periksi, se johtaa taas
uusiin vaatimuksiin.

Siksi heille ei pidä "antaa" muuta kuin Åland ja Österbotten. Se on kohtuullinen ratkaisu eurooppalaisessa vertailussa.

Kulttuuriautonomiaansa he toki voivat toteuttaa rauhassa koko maassa, mutta hallinto ja palvelutakuu on rajattava kuvatuille luontaisille alueille.

[SJONS]

Tutustuin alueellisia ja kansalliskieliä koskevaan Euroopan neuvoston kanssa tehtyyn sopimukseen. Suomi on hoitanut kansalliskielen ja vähemmistökielien käyttäjien oikeudet säntillisesti viimeistä piirua myöten. Heillä on oikeus kouluttautua omalla kielellään päiväkodista yliopiston loppututkintoon asti. He saavat harjoittaa omaa kultturiaan aivan kuten haluavat. Euroopan neuvosto ei edellytä meiltä mitään. Kaikki vaatimukset ovat itse Suomen rajojen sisäpuolella keksittyjä ja (rahalla ostettuja, lahjonnan tulosta). Suomenkielisille suunnatut vaatimukset ovat maan sisäisiä päätöksiä. Ruotsinkielisille on ollut tarjolla maan pääkielen opiskelun mahdollisuus jo 50 vuoden ajan. Ainoastaan vanhempi ikäpolvi, joka ei ole vielä käynyt peruskoulua, ei ole saanut oppia hyötysuomea, joksi Euroopan neuvosto kutsuu pääkieltä. Sitä pitää olla mahdollisuus opiskella, mutta siihenkään En:n sopimus ei velvoita, mutta pitää sitä vähemmistölle hyödyllisenä kielenä.

Perustuslaki ei myöskään vaadi meiltä mitään. Ruotsinkieliset ovat saaneet opiskella suomea. Heillä on kyky ottaa palveluja vastaan suomen kielellä ( pieni ryhmä vanhempaa ikäpolvea ei osaa suomea). Vanhusten ruotsinkielisistä palveluista voidaan velvoittaa ruotsinkielisiä itse vastaamaan. Heillä on omat koulutuspolkunsa kaikkiin ammatteihin, joissa palveluja tarjotaan. Ellei tuo ole mahdollista , kannattaa ruotsinopettajista kouluttaa tulkkeja tai palkata henkilökohtainen tulkki kaikille. Suomenkieliset eivät ole velvoitettuja opiskelemaan ruotsia siksi, että kielivähemmistö tarvitsee palveluja omalla kielellään.

Suomenkielisten velvollisuus opiskella ruotsia pitää johdonmukaisesti torjua. Pitää selkeästi ilmaista, että me identifioidumme suomalaisiksi suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin kautta. Meidän identiteettiimme ei kuulu ruotsi. Olemme sivistyneitä suomalaisia, vaikka emme olisi opiskelleet tuntiakaan ruotsia.

Näihin ym. ja muihinkin asioihin vedoten olen saanut ruotsinkieliset puolustuskannalle. Ilmaisemalla selvästi, että ruotsia emme tarvitse, selityksiä riittää, mutta jatkuva vastaaminen ja selittäminen on hiljentänyt suuren osan keskustelijoista.

Olen tarjonnut tilalle vapaata kielivalintaa ja virkamiesruotsista luopumista!

[Uusi kielipolitiikka]

Tutustuin alueellisia ja kansalliskieliä koskevaan Euroopan neuvoston kanssa tehtyyn sopimukseen. Suomi on hoitanut kansalliskielen ja vähemmistökielien käyttäjien oikeudet säntillisesti viimeistä piirua myöten

Eurooppalaisen standardien mukaan heillä on nykyään
kiistatta maailman paras vähemmistöasema.

Ainoastaan 1970 -luvun Etelä-Afrikan tasavallan lakkautetun apartheid-järjestelmän 5%n buurivähemmistön asema oli parempi kuin 5%:n suomenruotsalaisten vähemmistöasema .

Maan sivistysaste kuulemma mitataan siinä, miten se kohtelee vähemmistöjään. 1970-luvun Etelä-Afrikka oli siten maailman sivistynein valtio, Suomi heti toisella sijalla..

Mutta entäs se enemmistön kohtelu? Mitä se mittaa?

Suomenruotsalaisilla olisi maailman paras vähemmistöasema myös siinä tapauksessa, että heille ei tarjota lainkaan ruotsinkielisiä palveluita esim terveydenhuollossa tai tuomioistuimissa, vaan käytettäisiin tulkkipalveluja (konetulkkaus).

Sellaiset palvelut, jossa ruotsinkieliset palvelevat toisia ruotsinkielisiä tietysti olisivat paras vaihtoehto.

Enemmistön mobilisointi 5%n vähemmistön palvelijoiksi ei kyllä ole Euroopan neuvoston politiikan mukaista..kuten SJONS lienee selvittänyt.