Mikä kuvio 1968 - vaatiko Norden meille pakkoruotsin?

[NRR]

Kuuntelin juuri somehaastattelun, jossa todettiin, että meille tuli pakkoruotsi 1968, koska muut Pohjoismaat vaativat sitä ja olisivat pitäneet "kielisodan" sytyttämisenä sitä, jossei ruotsista olisi tehty kaikille pakollista. Siksi Kekkonenkin kääntyi kannattamaan pakkoruotsia.

Onko näin?

[Uusi kielipolitiikka]

Kuuntelin juuri somehaastattelun, jossa todettiin, että meille tuli pakkoruotsi 1968, koska muut Pohjoismaat vaativat sitä ja olisivat pitäneet "kielisodan" sytyttämisenä sitä, jossei ruotsista olisi tehty kaikille pakollista. Siksi Kekkonenkin kääntyi kannattamaan pakkoruotsia.

Onko näin?

Pohjoismaat olivat tuolloin täysin RKP:n ja ruotsinkielisen tiedotuksen "armoilla".

On täysin mahdotonta sanoa, mitä valheita (esim tuo "kielisota") RKP levitti pohjoismaihin.
Näiden valheiden perusteella saattaa olla muodostunut väärä käsitys, jonka perusteella sitten on esitetty kärkeviä vaatimuksia.

En usko Janne Väistön ja Ilmari Rostilan narratiiviin, johon viitannet.
Todellinen motiivi oli kaapin paikan näyttäminen enemmistölle.
Tuo narratiivi toki pelastaisi poliitikkojen kasvot, kun heidän joka tapauksessa on tunnustettava pakkoruotsi valtavaksi virheratkaisuksi.
Esim.
"Ulko/turvallisuuspoliittinen tilanne vaati tuolloin pakkoruotsia, mutta nyt tilanne pn täysin eri, kun olemme Natossa"

Nykyään tiedostustilanne on erilainen: voimme kertoa koko maailmalle englanniksi, miten asiat ovat. Emme tarvitse ruotsia yhtään mihinkään eikä RKP voi vanhaan malliin valehdella, vaikka toki yritystä on, esim keksityt "tappouhkaukset", joita valheita RKP levitti Ruotsin mediaan 2013, kun kansalaisaloite oli käynnissä.

[TK]

Tämä on historian tutkijoiden kysymys; sitten joskus, kun joku kielipolitiikan historiaa tutkiva uskaltautuu ottamaan aiheeksi pakkoruotsin.

Me elämme nyt nykypäivää, jossa englanti on Pohjoismaiden yhteinen kieli ja pakkoruotsilla ei ole enää mitään merkitystä. Keskitytään siihen.

[NRR]

En usko Janne Väistön ja Ilmari Rostilan narratiiviin, johon viitannet.

Todellinen motiivi oli kaapin paikan näyttäminen enemmistölle.

Tuo narratiivi toki pelastaisi poliitikkojen kasvot, kun heidän joka tapauksessa on tunnustettava pakkoruotsi valtavaksi virheratkaisuksi.

Esim.
"Ulko/turvallisuuspoliittinen tilanne vaati tuolloin pakkoruotsia, mutta nyt tilanne on täysin eri, kun olemme Natossa"

Ok.

Osana pakkoruotsin purkamista on siis tarjottava poliitikoille valmiita tarinoita, jotka omaksumalla he voivat pelastaa omat ja puolueensa kasvot.

Pakkoruotsista tulee "kunniallinen lehmänkauppa". Piti pelastaa maa Neuvostoliitolta Nordenin osaksi, myötäillen skandien suurta rakkautta viikinkien muinaisnordiskalle rakennettua kieliyhteyttä kohtaan.

Pienen ruotsinkielisen eliitin omat intressit jatkaa kulttuurin ja talouden johdossa käävtyvät näin lähes hyväntahtoiseksi isänmaallisuudeksi.

Tämä on historian tutkijoiden kysymys; sitten joskus, kun joku kielipolitiikan historiaa tutkiva uskaltautuu ottamaan aiheeksi pakkoruotsin.

Me elämme nyt nykypäivää, jossa englanti on Pohjoismaiden yhteinen kieli ja pakkoruotsilla ei ole enää mitään merkitystä. Keskitytään siihen.

Annetaan siis keksiä kasvot säilyttäviä tarinoita pakkoruotsin kannattajille, jotta nämä eivät jumittuisi entistä pahemmin pakon pitkittämiseen. Heillä on oikeasti tunne, että jotain välttämätöntä ruotsin pönkityksellä tavoiteltiin. Hyödyllisen idiootin roolin hyväksyminen itselle ja omalle puolueelle ei ole heille mahdollista - ainakaan vielä.

Ok.

Sellainen isänmaallinen tarina tuntuu sitä paitsi pakkoruotsin asenneopit läpikäyneistä suomenkielisistäkin uskottavammalta kuin eliitin inhorealistinen valtapeli.

[SJONS]

On käsittämätöntä, miten ehdottomana "he" pitävät perustuslakia ja kertovat siitä johtuvaa kaksikielisyysidealismia, johon kuuluu pakollinen ruotsi. Kukaan ei ole kiinnostunut suomenruotsalaisten suomen kielen välttämättömyydestä, joka tuntuisi luonnolliselta, jos he aikovat poistua kotiseudultaan.

Myöskään kieliryhmien kokoero ei ole"heille" minkäänlainen selitys, että Suomi on suomenkielinen. "Heillä" ei todellakaan ole oikeutta määritellä meidän identiteettiämme saati sivistystämme sillä perusteellla opiskelemmeko tai osaammeko ruotsia vai emme.

[TK]

Surut käyttävät itsestään ilmaisua "me" ja heitä vastassa ovat suomenkieliset suomalaiset "te". Tässä elää edelleen hurrien vanha ajattelumalli: kahden kansan yksi maa, ja ylimmäisenä on hurrien mielestä luonnollisesti surujen kansa.

Perustuslaki ei edellytä pakkoruotsia.