Myös edellisen sivistysvaliokunnan pj Vahasalo määritteli pakon perusteeksi vain ja ainoastaan ruotsinkielisten palvelujen turvaamisen: "Kun meillä on ruotsin kieli virallisena kielenä ja on linjattu, miten ne palvelut ja osaaminen turvataan, tämä [ruotsin pakollisuus] on ollut se tapa. Jos löytyy joku muu tapa, jolla ruotsinkieliset palvelut turvataan, niin kyllä vapaaehtoisuus silloin käy."Mitä rajatumpi kokeilu on, sitä vähemmän ongelmallinen se on suhteessa julkisen vallan velvollisuuteen tarjota palvelua molemmilla kotimaisilla kielillä. Koko valtakunnan oppilasmääriin nähden suppean kokeilun ei itsessään voida arvioida muodostavan kielellisten perusoikeuksien kannalta merkittävää ongelmaa. Kokeilu ei laajuudeltaan aiheuta ongelmaa suomeksi ja ruotsiksi annettavan palvelun tason säilymisestä myös tulevaisuudessa perustuslain tarkoittamassa tasossa.
Tosin seuraava askel on sitten Vaasa-Seinäjoki-Soininvaara... eli kun ei se pakkovirkaruotsi kuitenkaan riitä.
Ajatuspajan kysymys on nyt oleellinen: Jos 2200 voi livetä palveluvelvoitteesta, paljonko palvelijoita oikeasti tarvitaan, kuinka monta ja kuinka pitkään pakkoruotsitettua suomalaista tarvitaan hoitamaan ruotsinkielisten palvelut - vai voitaisiinko palvelut hoitaa kohtuullisemmin kokonaan ilman pakkoa?