Jääskeläisen laatiman kansainvälisyyskasvatuksen kukkasen sydämenä on "maailmankansalaisen identiteetti". Https://kvglops.wordpress.com/
Linkin takaa avautuvassa oppaassa Jääskeläinen on kuvannut saksalaisen kasvatusfilosofian pohdintaa identiteetin muotoutumisesta historian eri vaiheissa:
Tältä pohjalta on siis armottoman vanhanaikaista, ylimielistä ja vahingollista väittää, että joku muu kuin me itse voisi tietää, mikä kuuluu meidän identiteettiimme.1) Ennen teollisuusyhteiskuntavaihetta identiteettiä ei pohdittu, siihen sosiaalis-
tuttiin tiedostamattomasti eläen kuten kaikki muutkin samassa yhteisössä. Perinne
antoi ihmiselle käsityksen siitä, kuka hän on.
2) Kansallisvaltioiden ja ”yhden kulttuurin” dominanssin voimistuessa identiteette-
jä luotiin ja ohjattiin poliittisin motiivein kohti kollektiivisia ja kansallisia identiteettejä.
Keskeinen viiteryhmä oli oma kansallisvaltio tai kulttuurinen ryhmä, jonka enemmis-
tökielen merkitystä korostettiin. Toimintamallina oli tietoinen sosiaalistaminen pyrkien
sulkemaan muut ulkopuolelle. Tavoitteena oli imperialistinen sulauttaminen tai ”tois-
ten” syrjäyttäminen sekä omaan joukkoon kuulumattomien arvon kieltäminen.
3) Useiden kulttuureiden yhteiskunnissa identiteetti määritellään alueellisena,
etnisenä, kulttuurisena tai kielellisenä identiteettinä. Identiteetti voi yhtäaikaisesti muo-
dostua monista eri ulottuvuuksista. Yhteiskunta sisältää useita kulttuurisia kokonai-
suuksia ja erilliskulttuureita. Näissä yhteiskunnissa on jo tilaa mahanmuuttajien omien
kulttuuritraditioiden näkymiselle, etnisille identiteeteille, sukupuolen moninaisuudelle
ja kielelliselle moninaisuudelle.
4) Globalisoituvissa yhteiskunnissa yksilön identiteetti muodostuu suhteessa
monikulttuuriseen ympäristöön. Identiteettiin voi sulautua aineksia monista kulttuu-
ritaustoista, syntyy ns. hybridi-identiteettejä. Monet ihmiset oppivat puhumaan useita
”kulttuurisia kieliä”. Toimintamallina on yksilöstä lähtevä identiteetin rakentaminen
ja identiteetin muuntuminen eri tilanteissa. --- Kyse on ihmisistä, jotka joutuvat
”valitsemaan elämänkertansa” ja suhtautumaan itseensä ”kehitystehtävänä”,
jonka aikana he joutuvat tekemään lukuisia arvojaan ja elämäntapaansa koskevia valintoja.
Vaikka globalisaatioon suhtaudun kriittisesti, ymmärrän sen, että tässä ajassa on syytä nähdä identiteetti yksilön omien ja aitojen kytkösten ja tavoitteiden kautta - ja kunnioittaa vapautta oman identiteetin rakentamisessa.
Niille, jotka yrittävät väittää, että heidän kokemuksensa skandinaavisesta Nordenista toisena kotinamme ja ruotsin kielestä osana suomalaista identiteettiä tulee ulottaa koskemaan myös kaikkia muita, voidaan antaa luettavaksi kansainvälisyyskasvatuksen periaatteet. Ei ole tätä aikas eikä tee oikeutta kenellekään.