Vapaa Kielivalinta  
  Palaute | Jäseneksi | Lahjoitukset | Vetoomus |  
 
Julkaistu 4.5.2010

Kielenopetuksen ja yhteiskunnan ongelma on, että vieraiden kielten (saksa, ranska, venäjä) osaajia on liian vähän ja näiden kielten opiskelijoiden määrä on vähentynyt huolestuttavassa määrin. Yhtenä syynä on vuoden 2001 perusopetuksen tuntijakouudistuksessa tehty valinnaisuuden vähentäminen yläkoulussa. Supistamalla valinnaisuutta 20 viikkotunnista 13:een, lisäämällä terveystieto-oppiaine, äidinkieltä, matematiikkaa ja historiaa/yhteiskuntaoppia, lisättiin samalla yläkoulun “pulpettimaisuutta” ja akateemista raskautta, josta osa oppilaista selvästi kärsii eikä ole enää tilaa valita kieliä.

Puutun nyt kuitenkin vain opetusjärjestelyjen rakenteeseen ja vielä pelkästään vieraiden kielten oppimiseen ja kielenopetukseen, en opetustapoihin, metodeihin tai järjestelyihin.

Kielenopetuksen määrää on Suomessa ajateltu samoin kuin EU-komission suosituksessa: oman äidinkielensä lisäksi perusopetuksessa opiskellaan kahta vierasta kieltä. Koko ikäluokalle tarjottavana pakollisena opetuksena tämä on mielestäni realistinen vaihtoehto, joka ottaa huomioon myös oppilaan resurssit eikä kielenopetus vaaranna riittäviä oman äidinkielen, matematiikan, yhteiskunnallisten aineiden ja taito- ja taideaineiden opintoja.

Opetusministeriön ja Jyväskylän yliopiston Kielikoulutuspoliittinen projekti 2005-2007 on paneutunut ansiokkaasti vieraiden kielten osaamisen tason laskuun ja valinnan vähentymiseen. Projekti tiivisti useita vaihtoehtoja kielenopetuksessa suomenkielisen kouluopetuksen osalta.

Otan tässä esille kaksi toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa:
1) pienennetään vapaaehtoisen kielen – ns. A2-kieli – aloittajien ryhmäkokovaatimusta esimerkiksi 8 oppilaaseen ja määrätään kunnat tarjoamaan A2-kieltä.
2) muutetaan ruotsin kielen opiskelu valinnaiseksi muiden vieraiden kielten rinnalle ja A2-kielen aloitusryhmäkoko määrätään esim. 12 oppilaaseen. Samalla pidetään kiinni siitä, että toinen valinnainen kieli otettava viimeistään yläkoulussa.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa vieraiden kielten opiskelijoiden määrä lisääntyy vähäisessä määrin siksi, että vaikka ryhmiä muodostuukin useampaan kouluun, ei opiskelijoita ole kovin paljon.

Toisessa vaihtoehdossa uskallus A2-kielen opiskeluun lisääntyy, koska pelkona ei ole jaksaminen myöhemmin yläkoulussa. Nykyisellään A2-kielen valinneille tulee vielä pakollisena kolmas vieras kieli eli ruotsi. Samoin A2 -kielen valintaa lisää se, että valinnaisuus yläkoulussa ei supistu, vaan valinnaisena on yhtä monta kurssia kuin muillakin. Vieraan kielen lukijoita voisi olla noin 25-30 prosenttia ikäluokasta.

Ruotsin opiskelijoiden määrä tietysti supistuisi ehkä jopa 30 prosenttiin ikäluokasta. Kielipoliittisen tutkimusprojekti kuitenkin myös arvioi varovaisesti, että “ruotsin osaamisen taso mahdollisesti nousisi”

RISTO RÖNNBERG rehtori Jyväskylä

Keskisuomalainen 27.04.








 
     
   
Etusivu