Hallintoa ja kielipolitiikkaa

Julkaistu 30.11.2009

Hallintoa ja kielipolitiikkaa

Marjatta Vehkaojan kirjoitus Pohjalaisessa 24.11.2009

Kyllä oli metkaa kuunnella eri uutislähetyksistä valtioneuvoston aluehallintopäätöksestä, jossa ratkaistiin Keski-Pohjanmaan suuntautuminen. Mitään selvää ei voinut saada koska päätöksen tulkinnat menivät ristiin. Sama jatkui vielä lehdistön ensimmäisissä uutisissa. Tämä johtui tietysti siitä, että jokainen osapuoli selitti asiaa parhain päin. Päätös on pläkkiselvä: Keski-Pohjanmaa suuntautuu etelään. Päätös vastasi Kokkolan kaupungin enemmistön kantaa.

Keski-Pohjanmaan maakunnan olemassaolon kannalta on keskeistä, että on olemassa sekä keskus (Kokkola) että sen kanssa kiinteässä vuorovaikutuksessa elävä maakunta. Maakunta oli aluehallintokysymyksessä jakautunut kahtia. Maakunnan ääni on demokratiassa tietysti enemmistön ääni: tässä tapauksessa se oli pohjoisen suunta. On mielenkiintoista nähdä miten maakunta kestää tehdyn päätöksen seuraukset.

Perustuslakiin vedoten kielikysymyksestä tehtiin aluehallintopäätöksen keskeisin peruste. Tämä on kielipolitiikan kannalta mitä mielenkiintoisin ratkaisu. Voimmeko olla vakuuttuneita, ettei myös tähän näkökulmaan sisältynyt mitään politiikkaa? Tästä ei mielestäni voi olla aivan varma. Olisi nimittäin loogista, että samoilla perusteilla Kokkolan tulisi kuulua kaksikieliseen Pohjanmaan Liittoon. Yhtä loogista olisi ollut, että valtioneuvosto olisi päättänyt pohjoisen suunnan puolesta sillä Keski-Pohjanmaa suuntautuu pohjoiseen jo sairaanhoidon miljoonapiirin osalta. Tässä yhteydessä sopii mainita, että ruotsinkielisiä vaasalaisia hoidetaan yksikielisessä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa ilman, että tästä olisi herätetty perustuslaillista kielikysymystä.

Kielipoliittista mielenkiintoa valtioneuvoston päätöksellä on myös siksi, että Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Keski-Pohjanmaan suuntaamisella pohjoiseen olisi voitu laajentaa ruotsinkielen maantieteellistä ulottuvuutta. On varsin erikoista, että tämä ei ollut RKP:n intressissä. Asian ymmärtämistä helpottaa se seikka, että RKP ei ole läsnä koko maassa vaan ainoastaan vahvoilla alueillaan. RKP ei ole toimintansa kattavuuden näkökulmasta samassa mielessä valtakunnallinen puolue kuin esimerkiksi Kepu, SDP ja Kokoomus.

Maamme virallisen kaksikielisyyden legitimiteetti saattaa lähestyä kulminaatiopistettään. Valtioneuvoston aluehallintopäätös tukee ajatusta siitä, että ruotsinkieli on kutistumassa maassamme aluekysymykseksi. Tällä kehityksellä on yhteys perustuslain lupauksiin ja muutostarpeisiin, haluamme tai emme ja ennemmin tai myöhemmin. Virallisesta kaksikielisyydestä luopuminen voisi kääntyä ruotsinkielisten voitoksi, sillä uusissa oloissa vähemmistön kielellisten tarpeiden tyydyttämiseksi voitaisiin luoda järjestelmä, jossa myös ylikompensaatio – toisin kuin nyt - tulisi laajasti hyväksytyksi.